Rotuesittely: Walesinspringerspanieli
FCI-luokitus roturyhmä 8
Sopusuhtainen, tiivis, ei korkearaajainen: rakeenteeltaan hyvin kestävä ja työkykyinen. Liikkeet nopeat, toimeliaat ja tehokkaat.
Historia
Rotu on hyvin vanha, Walesissa on jo 1700 luvulla esiintynyt punavalkoinen spanieli, joka oli linnunmetsästyksessä hyvin suosittu.
Omaksi rodukseen welshi on vahvistettu Isossa-Brittaniassa 1902, vain vuotta aiemmin syntynyt uros Rover of gerwyn olin rodun ensimmäinen valio.
Suomen ensimmäiset welshit tulivat Ruotsista 1967, nämä kaksi narttua löytynevätkin lähes kaikkien suomalaisten sukulinjojen takaa.
Suomessa rotua on rekisteröinty kaikkiaan 5650 (11/2011) ja vuonna 2010 uusia rekisteröintejä tehtiin 259 kappaletta.
Luonne
Luonteeltaan welshi on energinen ja väsymätön. Welshin rakastettava persoonallisuus johtaa usein siihen, että se jumaloi perhettään ja haluaa olla aina kaikissa mukana,mitä perheessä tapahtuu. Se on älykäs ja nopeasti oppiva, mutta vilkkaana koirana sen keskittymis kyky ei ole mitä parhain. Welshi on hyvin sosiaalinen koira, huumorintaju joka ilmenee leikkimielisyytenä on yksi roden pääpiirteistä. Ysävällinen, ei hyökkäävä eikä hermostunut.
Harrastusmahdollisuudet
Welshi sopii niin kotikoiraksi, kun kaveriksi metsälle tai kilpakumppaniksi agility kehään. Sen kanssa voit myös osallistua tottelevaisuus kokeisiin ja metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin.
Hoito
Rodun hoito on verrattaen helppo, sen turkki on sileä ja suora, silkkinen turkki hylkii likaa, usein ulkoilun jälkeen kurakelillä riittä pelkkä suihkutus ja turkki kuivuu nopeasti. Sen tassut,rinta, korvat ja häntä tarvitsevat ajoittittain trimmausta, josta jokainen itse selviytyy poenen harjoittelun jälkeen.
Väri
Ainoastaan syvänpunainen ja valkoinen.
Säkä
Uros noin 48 cm, narttu n.46 cm
Perinnölliset sairaudet
Welshi on suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotukoira. Rotu kuuluu pevisa ohjelmaan ja pentueen rekisteröinnin ehtona on vanhempien silmä-ja lonkkatutkimukset. Lonkkanivelen dysplasiaa esiintyy jonkin verran,mutta hyvin harvoin se aiheuttaa koiralle itselleen haittaa.Perinnöllisistä silmäsairauksista tutkitaan PRA,RD,HC,jota ei ole rodussa tavattattu viimeiseen viiteen vuoteen.Suomessa on tavattu yksittäisiä tapauksia mm. epilepsia ja kilpirauhasen vajaatoimintaa.Iho-ja korvatulehduksia esiintyy keskimäärin saman verran kuin muilla saman karvan laadun omaavilla roduilla.
Kirjoittanut:Suvi Mutanen
>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset
>> Laatutuotteita edullisesti hauva.comin verkkokaupasta
- Sivu avattu 64063 kertaa
- Lähetä tämä sivu kaverillesi
welshistä
Vaikka welshi on seurakoira niin pärjääkö se päivää yksin kotona, eli noin 8-17.?
siinä missä muutkin. oma ei
siinä missä muutkin. oma ei ole tottunut olemaan yksin sisällä, koska on aina viety työpäivän ajaksi tarhaan jos ei voi ottaa mukaan, mutta edellinen koiravi viihtyi hyvin sohvanvaltaajana sen aikaa kun itse oltiin töissä.
pitää vaan huolehtia riittävästä liikunnasta ja aivotyöstä, ettei ala keksimään itselleen tekemistä - se kun ei aina oo kovinkaan kivaa omistajan kannalta katsottuna.
Ensikoiraksi?
Sopisiko welshi ensikoiraksi? asun perheessä jossa olen minä, pikkusiskot 8 ja 2 vuotiaat, käymme ulkona paljon ja lenkkeilemme.
Miksei?
Kokemusteni perusteella, sanoisin miksei?
Kuten alta voi lukea, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen welsheihin. Eikä ennen Villeä perheellämme ollut koiraa (joskin molempien vanhempieni perheillä oli).
Ehkä tuon osalta ratkaisevinta on oma asennoituminen. Welshiltä ei kokemusteni perusteella kannata odottaa "alles ist in Ordnung"-tyylistä suhtautumista. Mutta jos sangen persoonallinen ja ihmisläheinen suhtautuminen koirassa tuntuu siltä mitä hakee, pitäisin welshiä hyvänä valintana.
Kokemuksia
Perheelläni oli 15 vuoden ajan walesinpoika Ville. Täydellisempää koiraa voi tuskin kuvitella.
Ville oli aina vanhoille päivilleen suunnattoman leikkisä ja tahtoi aina päästä mukaan perheen juttuihin. Jos katsottiin TV:tä, Ville hakeutui lojumaan tai syömään puruluuta TV:n tienoille. Tai jos äitini laittoi ruokaa, Ville asettautui seuraamaan ruuanlaittoa keittiön ovelle. Kasvoillaan welshille niin tyypillinen utelias kiinnostus sielukkailla silmillä korostettuna. Aina sen kuitenkin piti päästä mukaan siihen, mitä perheessä tapahtuu.
Käytökseltään Ville oli varsin muuntautumiskykyinen ja selvästi ymmärsi, missä mennään. Keskustan kerrostaloasunnossa se ei oikeastaan haukkunut koskaan - paitsi tietenkin silloin, kun mikroaaltouunista otettu nakki oli liian kuuma syötäväksi. Toisaalta, isovanhempieni pihassa maaseudulla se katsoi vartiokoiran velvollisuudekseen haukkua varmuudeksi jokaisen ohikulkijan. Koira selvästi sopi niin keskustaan kuin maaseudullekin.
Welshin omapäisyyttä, osin ehkä leikkimielisyyttä, Ville osoitti satunnaisesti. Tuo kävi parhaiten ilmi, kun se osallistui ehkä kymmenen vuoden ajan sorsastukseen. Pääosan ajasta Ville toimi varsin mallikelpoisesti ja nouti sorsia kuten pitikin. Joskus se sai kuitenkin päähänsä lähteä uimaan pidempiä lenkkejä sorsa suussaan tai vastaavaa. Metsästyskumppanien keskuudessa tuo herätti aluksi hämmennystä, mutta loppujen lopuksi tuo muodostui omaksi, varsin suosituksi, ohjelmanumerokseen. Toki Ville osallistui pari kertaa agilityynkin, mutta... No. Eihän sille mitään voi, jos kesken kisan huomaa saalistettavan oloisen oravan. Uimiseen liittyen, Ville suorastaan rakasti sitä ja mitä olen kuullut, tämä taitaa päteä muihinkin welsheihin.
Pienempien lasten suhteen Ville oli yllättävänkin sietävä. Kun sitä vedettiin korvista tai vastaavaa, se ei ärähdellyt tai reagoinnut muutenkaan agressiivisesti vaan viisaasti siirtyi pois vaaravyöhykkeeltä. Suoraan sanoen, joskus eräät pienempien lasten temput laittoivat oikeasti arvioimaan ehtiikö katastrofin keskeyttämään. Paras esimerkki tuosta taitaa olla se, kun eräs juuri kävelemään oppinut taapero horjahti ja nappasi tuekseen Villen molemmista korvista kiinni. Kieltämättä Ville oli varsin vaivautuneen oloinen, mutta ei kuitenkaan reagoinnut mitenkään agressiivisesti.
Sairauksia tai muita terveydellisiä ongelmia Villellä ei ollut lukuunottamatta kesäisin uusiutuneita korvatulehduksia. Tuossa oli kuitenkin kyse siitä, että vapaalle päästessään Ville päätyi varsin usein uimaan, se kun saattoi parhaimmillaan viettää päivässä tunteja uimassa mökillämme, ja jos korvia ei pystynyt kuivaamaan, ne tulehtuivat aika ajoin. Tuosta kuitenkin selvisi aina pienellä lääkekuurilla.
Yhteenvetona, ainakin itse pidän kyseistä rotua erinomaisena valintana niin maalle, kuin kaupunkiinkin - tai tilanteeseen, jossa olosuhteet vaihtelevat. Varsinkin, jos tahtoo koiran joka on oikea seurakoira ja joka kuitenkin kykenee vaikkapa sorsastukseen. Ei liene yllätys, että oman perheeni koiraksi päätyi myös welshi, nimeltään Olli.
Welshi
Meiltä löytyy 10v welshi. Niin valloittava luonne ja suloiset isot silmät. Meidän Welshi Pekka on kyllä jäänyt normaali uros welshistä pikkaisen pienemmäksi ja on toinenkin huomaamaton virhe, joka estää vain sen näyttelymahdollisuuksia. Muuten Pekka on edelleen energinen, leikkisä ja iloinen. Yllättävän fiksukin se on ja olen itse päättänyt että, kun muutan pois kotoa, aion ottaa vielä itsellenikin welshin. Tuskin koskaan löydän yhtä ainutlaatuista welshiä, kuin Pekka, mutta jokainenhan on omalla tavallaan ainutlaatuinen. :----)
Kirjoita uusi kommentti