Rotuesittely: Tiibetinspanieli

FCI-luokitus    ryhmä 9

Tiibetinspanielin kaltaisia koiria seikkaili satoja vuosia sitten kiinalaisten hallitsijoiden temppeleissä, jolloin koiria annettiin lahjoiksi korkeille virkamiehille. Tuolloin Kiinan ja Tiibetin kansat kävivät tiivistä kauppaa ja spanieleiden arvellaan kulkeutuneen Kiinasta Tiibetiin, jossa rotu jalostui nykyiseen muotoonsa.

Tiibetinspanielin läheisin sukulainen on kiinanpalatsikoira. Tiibetiläiset munkit pitivät itsevarmoja pienokaisia luostareissaan vahtikoirina ja jotkut saivat jumalallisen tehtävän pyörittää munkkien rukousmyllyjä. Tiibetinspanielit joutuivat kuitenkin pois pyörittäjä virastaan, kun kiinalaiset ottivat määräysvallan Tiibetissä. Pienokaiset julistettiin lainsuojattomiksi.

Tiibetinspanielit kulkeutuivat Eurooppaan lumisilta vuoristoilta lähetyssaarnaajien välityksellä. Ensimmäiset rodun edustajat tuotiin Englantiin vuonna 1905. Tiibetinspanieli tuli Suomeen vasta vuonna 1964.

Yleistä

Tiibetinspanieli ei oikeasti ole spanieli, nimi on harhaan johtava. Se on pikimmiten sukua kiinanpalatsikoiralle.

Rotu on yksi suosituimmista roduista Suomessa. Sitä on rekisteröity kaikkiaan 27710 kappaletta (10/2011) ja vuonna 2010 uusia rekisteröintejä tehtiin 826kappaletta.

Luonne

Kaikkien aasialaisten rotujen tavoin tiibetinspanielillakin on omalaatuinen, lähes kissamainen persoonallisuus. Luonteeltaan levollinen, viisas ja siisti. Se on erittäin iloinen, toimelias, älykäs, itsevarma ja silti omistajiinsa kiintynyt koira. Eloisa, vilkas ja reipas. Se on ystävällinen, luotettava ja uskollinen, mutta ei erityisen rohkea.

Toimelias, tarmokas, pirteä ja valpas vahti. Perhepiirissä lapsirakas. Suhtautuu pidättyvästi vieraisiin. Tulee hyvin toimeen lasten ja toisten koirien kanssa. Tiibetinspanieli on aika hiljainen koira, mutta kun
vieraita saapuu ne haukkuvat kiivaasti.

Koko

Säkäkorkeus on noin 25 cm. Se painaa noin 4.7 kg. Myös suurempia yksilöitä esiintyy.

Ulkonäkö

Se on suorakulmion muotoinen, elegantti, sopusuhtainen, ylväsryhtinen ja pieni kääpiökoira. Runko säkäkorkeutta hieman pitempi. Pää on pieni suhteessa runkoon, mutta kannetaan ylväästi. Sukupuolileima silmiin pistävä. Kallo on hiukan kupolimainen, kohtuullisen leveä ja litteä. Otsapenger loiva, kuono-osa keskipitkä ja tylppä, täyteläiset, pehmeän tylpät ja poimuttomat ylähuulet. Leveä alaleuka, kirsu musta.

Silmät ovat tummanruskeat, soikeat, keskikokoiset ja ilmeikkäät, kaukana toisistaan ja eteenpäin suuntautuneet, luomien reunat ovat mustat. Korvat ovat keskikokoiset, riippuvat ka melko korkeaale kiinnittyneet, runsashapsuiset. Kuulostellessa kohoavat hieman kallosta. Lievä alapurenta, huulet peittävät kielen ja hampaat, myös tasapurenta sallittu. Kaula on melko lyhyt ja vahva, harjan ympäröimä. Runko on suorakaiteen muotoinen, hyvin kehittynyt rintakehä, selkä suora. Eturaajojen luusto on keskivahva, lavan ja olkavarren kulmaus hyvä, kyynärvarret hieman kaartuvat. Takaraajat ovat voimakkaat, kohtuullisesti kulmautuneet.

Matalat ja yhdensuuntaiset kintereet. Käpälät ovat pienet ja pitkävarpaiset, varpaiden välissä hapsuja, mieluiten käpäliä pitemmät. Häntä on korkealle kiinnittynyt, runsashapsuinen, liikkeessä selän päälle kiertynyt, seistessä saa laskeutua. Liikkeet ovat nopeat, vapaat ja yhdensuuntaiset.

Karva ja värit

Peitinkarva silkkimäinen, päässä ja raajojen etuosissa lyhyttä. Rungossa pitkähköä mutta melko pinnanmyötäistä. Korvat ja eturaajat ovat kaunishapsuiset, häntä ja pakarat runsashapsuiset. Nartuilla
vaatimattomampi karvapeite ja niskaharja kuin uroksilla. Aluskarva on runsas, tiheä ja hieno. Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallittuja.

Hoito

Tipsu on melko helppohoitoinen koira. Se ei viihdy sohvakoirana, vaan ulkoilee mielellään. Liikuntaa se kaipaa vähintään kohtalaisesti, mutta jaksaa ulkoilla tarvittaessa paljonkin.

Helppohoitoisuutensa vuoksi se sopii lähes kenelle tahansa. Se viihtyy niin maalla kuin kaupungissakin, pienessä asunnossa. Sopii vanhuksilleja lapsiperheisiin.

Näyttelyissä nämä koirat tunnetaan hyvin, taso on korkea ja omistajat esittelevät koiriaan varsin ahkerasti. Se viihtyy myös agilityradalla ja tottelevaisuuskoulutuksessa. Pelastuskoirien rauniotyöskentelyäkin voisi
sen kanssa kokeilla.

Koira harjataan ja kammataan kerran viikossa. Kotikoiran turkki pestään 2-3 kertaa vuodessa, kurakelillä puhdistukseksi riittää pelkällä vedellä suihkuttaminen. Näyttelykoira pestään tarvittaessa ennen näyttelyä.
Pesuaineeksi käy mieto koirashampoo, ja turkin laadusta riippuen voi käyttää myös hoitoainetta. Turkin voi antaa kuivua itsestään tai se föönätään kuivaksi. Tarkemmat turkinhoito-ohjeet pennun ostaja saa
kasvattajalta.

Riittävä liikunta ja hyvä ravinto pitävät koiran terveenä, reippaana ja hyvässä kunnossa. Pennunostajan on aina syytä noudattaa kokeneen kasvattajan ruokinta-ohjeita.

Tipsu on melko pitkäikäinen, keskimääräinen elinikä on noin 10-14 vuotta.

Terveys

Rodun yleinen terveydentila on Suomessa hyvä. Rotuyhdistys suosittelee kuitenkin koirien silmä- ja polvitarkastuksia. Lämpimällä ilmalla koiraa ei saa rasitta liikaa, koska lyhytkuonoisena koirana se voi
saada hengitysvaikeuksia.

Teksti: eri teoksista Marika Indren, Kempele
(Teokset: Suomen koirarodut, Suuri koirakirja..Tammen suuri koirakirja sarja) sekä omien ja ystävien kokemuksista

>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset

Osta rotua käsittelevä kirja