Rotuesittely: Papillon

FCI-luokitus   ryhmä 9

Kansankielinen rotunimi: Perhoskoira

Rotu on iältään hyvin vanha. Niitä oli isompien spanieleiden rinnalla jo satoja vuosia sitten. Ne kehittyivät luultavasti metsästysspanieleista. Mahdollisia yhteyksiä Aasian ja Amerikan kääpiörotuihin ei ole pystytty luotettavasti selvittämään. Jo 1500-luvulla se otettiin Ranskan kuninkaan Henrik III:n hoviin naisten lemmikiksi. Hovikoirana se pysyi noin 250 vuoden ajan, ja sitä kuvattiin paljon maalauksissa, varsinkin kuningattarien ja aatelisnaisten muotokuvissa.

Hallitsijat olivat ihastuneita niihin jopa hallitsemisen kustannuksella. Vanhoissa maaulauksissa koirat olivat aina luppakorvaisia, pystykorvaista tyyppiä alkoi esiintyä Belgiassa vasta 1800-luvulla, varmaankin risteytysten jälkeen ja saavutti suuren suosion. Papillon ja phalene yleistyivät 1900-luvun alkupuolella nopeasti ja levisivät ympäri maailman. Rotumääriltelmä hyväksyttiin vuonna 1937. Papillonit ja phalenet ovat Suomessa tuttuja koiria, ensimmäiset niistä tuotiin tänne jo vuonna 1960.

Yleistä:

Pieni, pitkäkarvainen kääpiöspanieli, jolle perhosmaisesti leviävät korvat karvoineen antavat helposti tunnistettavan ulkomuodon. Ransakankielinen sana "papillon" tarkoitaa päiväperhosta, ja luppakorvaisen phalenen nimi taas tarkoittaa yöperhosta, koska sen korvat muistuttavat yöperhosen siipiä.

Rotu on melko yleinen Suomessa. Niitä on rekisteröity (6/2011) kaikkiaan 13066 kappaletta ja vuoden 2010 aikana rekisteröintejä tehtiin 304 kappaletta.

Papillonilla ja phalenella on yhteinen rotumääritelmä, joka eroaa vain korvien asennon perusteella. Papillon pentueessa voi syntyä phalene pentuja ja päin vastoin.

Luonne:

Papillonit ovat temperamenttisia koiria, jotka omaavat tahdon voimaa. Niitä pitää kasvattaa oikeudenmukaisesti ettei niistä tuleen perheen johtajia. Ne ovat erittäin vilkkaita koiria, varsinkin nuorena ne ovat vallattomia ja energisiä, aina tekemässä jotain, aikuistuessaan ne rauhoittuvat.

Se on myös äärimmäisen mukavuudenhaluinen rotu ja ne makaavat usein sohvalla tai mussa pehmeässä paikassa. Ne ovat eloisia ja toimeliaitakoiria, jotka ovat salamannopeita ja aina valmiita leikkiin. Ne ovat iloisia ja yleensä ystävällisiä jos niitä kohdellaan oikein.

Ne ovat herkkiä koiria, jotka eivät kestä huonoa kohtelua, vaan silloin niistä tulee pelkopurijoita. Ne ovat uteliaita koiria, jotka tutkivat aina joka paikan. Papillon on erittäin seurallinen, eikä kestä yksinäisyyttä. Ne ovat valppaita koiria, jotka ilmoittavat vieraan tulosta ja haukkuvat usein.

Oppivaisina koirina niitä on helppo kouluttaa. Ne ovat uskollisia omistajalleen ja usein pidättyväisiä vieraita kohtaan. Jotkut yksilöt ovat hyvin rohkeita, eivätkä pelkää mitään. Monet ovat kuitenkin äärimmäisen varovaisia ja arkoja ja pelkäävät isompia koiria. Papillon on leikkisä ja touhukas, ja haluaa miellyttää omistajaansa. Ne tulevat erinomaisesti toimeen kaikenikäisten ihmisten ja toisten koirien kanssa.

Koko:

Uroksen ja nartun säkäkorkeus enintään 28 cm. Painoltaan kahdenkokoisia
1) urokset ja nartut 1,5-2,5 kg
2) urokset 2,5-4,5 kg, nartut 2,5-5,0 kg.

Ulkonäkö:

Elegantti, olemukseltaan ylväs, pitkäkarvainen kääpiökoira, joka on mieluiten siro kuin vahva. Mittasuhteiltaan hieman korkeuttaan pitempi. Pää ei kovin voimakas, kallo on kaareva, mutta ei liian pyöreä. Kuono on kalloa lyhempi, siro, kirsua kohti kapeneva. Otsapenger on selvä. Kirsu musta.

Silmät ovat melko suuret, tummat, mantelinmuotoiset, ilmeikkäät, alas sijoittuneet, eivät ulkonevat. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet, melko jäykät, ohuet ja viniasentoiset. Korvalehti on avoin ja pitkät hapsut täydentävät korvien perhosmaisen vaikutelman. Korvat eivät saisi missään tapauksessa olla asennoltaan täysin pystyssä suoraan ylöspäin kuten pystykorvilla.

Purenta on leikkaava. Kaula on keskimittainen, niskalinja tyylikkäästi kaartuva. Rintakehä ei liioitellun leveä, riittävän syvä, hyvin kaareutuneet kylkiluut. Selkä on suora, voimakas ja hieman kaartuva lanneosa. Vatsaviiva jonkin verran nouseva. Raajaluusto melko kevyt. Lavan ja olkavarren kulmaus hyvä. Eturaajat ovat suorat, melko hentoluiset, silti lujat. Välikämmen joustava.

Takaosa hyvin kulmautunut Käpälät pitkät, vahvapäkiäiset. Varpaiden välissä runsas karvoitus. Häntä on korkealle kiinnittynyt, huiskumainen. Kun koira on valpas, se kantaa häntänsä kaarella selän päällä, hännän kärki voi hipaista selkää. Liikeet ovat ylpeyttä osoittavat, vapaat ja tyylikkäät.

Karva ja värit:

Karvapeite on pitkää, melko lujaa, hieman taipuisaa. Pehmeä karva virhe. Pohjavilla ei ole. Peitinkarva on runsas, kiiltävä ja laineikas, tiivis ja silkinhohtoinen. Lyhyempää karva on päässä, kuonossa, raajojen etuosassa ja kinnernivelten alapuolella. Keskipitkää rungossa, aaltoileva kaulus ja rintaan ulottuva röyhelö tyypilliset samoin pitkät hapsut korvissa, raajojen takaosissa ns. housut, varpaiden välissä ja hännässä. Hyväkuntoinen turkki on noin seitsemänsenttistä selässä, ja noin viisitoista senttistä hännässä. Kaikki värit sallittuja, kunhan pohjaväri on valkoinen. Laikut yleensä punertavia tai mustia. Valkoinen otsapiirto toivottava, mutta valkoinen ei saisi olla vallitseva väri päässä.

Hoidosta:

Papillonin kanssa voi harrastaa monenlaista. Sille sopivia harrastuksia ovat agility ja tottelevaisuuskoulutus. Sen kanssa voi harrastaa myös jäljestystä ja rauniokoiratoimintaa. Papillonit rakastavat esiintymistä ja niitä on paljon näyttelyissä.

Papillonit ovat reippaita kävelijöitä. Ne ovat ketteriä ja kestäviä liikkujia, eivätkä sovi pelkäksi sohvakoiraksi. Ne viihtyvät millaisessa ympäristössä tahansa, kunhan vain saavat riittävästi mahdollisuuksia energiansa purkamiseen ulkoilemalla tai muuten touhuamalla. Suosittu kaupunkikoira ja vanhusten lemmikki.

Turkki harjataan pari kertaa viikossa ja hapsut kammataan teräskammalla. Turkinhoitoon kuuluu myös tassujen siistiminen. Korvat ja kynnet tarkistetaan säänöllisesti. Karvapeite pestään silloin , kun se on likainen, ja näyttlyitä edeltävänä iltana. Se pestään hyvällä koirashampoolla ja pesun yhteydessä käytetään myös hoitoainetta. Sitten se föönätään kuivaksi juurta myöten. Lisäksi on muistettava, että turkin on oltava takuton ennen pesua. Kuivumiseen menee noin puolitoista tuntia.

Papillonit ovat aika nirsoja ruokansa suhteen. Ruokinta ei yleensä aiheuta ongelmia, jos omistaja noudattaa kasvattajan ohjeita. Sille kannattaa antaa päivässä pari pientä ateriaa.

PIENTEN LASTEN LEIKKITOVERIKSI NE EIVÄT SOVI, pienen kokonsa ja hennon luustonsa vuoksi!!!

Papillonit ovat yleensä pitkäikäisiä, keskimääräinen elinaika on 10-14 vuotta.

Huom!!!

Polvilumpion sijaltaan meno rodulla aika tavallinen vaiva. Toinen perinnöllinen sairaus on PRA silmäsairaus, joka sokeuttaa koiran iän myötä. Mutta se on aika harvinainen. Rotuyhdistys suositteleekin silmä- ja polvitarkastuksia.

Tekstin kokosi eri teoksista: Marika Indren, Kempele
(Teokset: Suomen koirarodut, Suuri koirakirja..Tammen suuri koirakirja
sarja) sekä ystävien kokemuksista

Osta rotua käsittelevä kirja