Rotuesittely: Harmaa norjanhirvikoira
FCI-luokitus ryhmä 5
Norjassa ja Ruotsissa hirvenmetsästyksessä on suosittu väritykseltään harmaita, keskikokoista suurempia pystykorvia. Tällaisia koiria on ollut Skandinaviassa jo ainakin tuhannen vuoden ajan. Viikinkien koirat olivat harmaita tai mustia karhukoiria.
Samoista lähtökohdista kehittyivät sekä harmaa norjanhirvikoira että ruotsalainen jämtlanninpystykorva. Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin jo 1800-luvun puolella. Suomeen rotu tuotiin jo 50-luvun lopulla kun rotuna nuori karjalankarhukoira ei kyennyt tarjoamaan riittävän tasavertaista materiaalia hirvenmetsästäjien tarpeisiin.
Hirvien määrä kasvoi voimakkaasti 70-luvulle tultaessa. Harmaa yleistyi nopeasti, rotu osoittautui varhaiskypsäksi ja itsenäiseksi, keskivertometsästäjä sai harmaasta toimivan hirvikoiran ilman erityisiä kouluttajan taitojakin.
Yleistä
Hirvenmetsästyksessä eniten käytetty koira, jonka suuri suosio perustuu käyttövarmuuteen metsästyksessä ja asiallisuuteen myös myös kotikoirana.
Suomessa rotu kuuluu kymmenen suosituimman koirarodun listalle. Kaikkiaan rekisteröintejä on 49444 kappaletta (3/2012). Vuonna 2011 uusia rekisteröintejä tehtiin 1 025 kappaletta.
Koko
Uroksen ihannesäkäkorkeus on 52 cm, nartun 49 cm. Se painaa noin 20-25 kg.
Luonne
Perusluonteeltaan harmaa on rauhallinen ja ihmisille ystävällinen. Hirvikoira on uljas ja itsevarma taistelija, joka puolustaa omaa reviiriään sille tunkeutuvilta vihollisilta. Se on erinomainen vahtikoira, mutta sille on koulutettaessa jätettävä hiukan vapauksia, sillä se on hyvin oma-alotteinen.
Harmaa on erittäin rohkea, reipas, valpas, itsenäinen ja helposti oppiva. Omistajalleen uskollien ja tottelevainen. Äärimmäisen työhaluinen ja tarmokas. Kiintyy syvästi isäntäänsä. Kotioloissa etenkin narttu on mukautuvainen, uroksissa esintyy samaa itsepintaisuutta kuin hirvien jäljillä. Kaikki urokset eivät tule hyvin toimeen toisten urosten kanssa.
Metsästäessä se on sitkeä, kestävä ja peräänantamaton ja se pystyy työskentelemään vaikeissakin oloissa. Hyvin voimakkaan metsästys viettinsä takia ei sovi irti pidettäväksi eikä se pysy omalla pihallakaan vapaana!
Ulkonäkö
Keskikokoinen, vankka, ryhdikäs ja neliömäinen. Pää kiilamainen ja kuiva. Päälaki on hieman kaartunut, korvien välistä leveä, loiva otsapenger. Kalloa lyhyemmän kuonon tyvi on leveä.Silmät ovat keskisuuret, tummanruskeat, eivät ulkonevat. Korvat ovat pienet, pystyt, teräväkärkiset ja korkealle kiinnittyneet. Kaula on voimakas, ryhdikäs, ei löysää kaulanahkaa. Runko on lyhyt ja tiivis.
Raajaluusto on keskivahva, selkälinja on suora. Rintakehä on syvä ja leveä, kylkiluut kaarevat. Vatsaviiva hiukan ylösvetäytynyt. Eturaajat ovat suorat ja voimakkaat, välikämmenet suorat. Takaraajat ovat kuivat ja voimakkaat. Kulmaukset ovat melko niukat, kuitenkin selvät. Käpälät pienet ja soikeat. Häntä on lyhyt, voimakas, tiiviisti selälle kiertynyt. Liikunta sujuvaa ja vaivatonta. Lyhytrunkoisena koirana laukkaa mielellään.
Karva ja värit
Peitinkarva karkeaa ja suoraa, pisintä kaulassa, raajojen takaosissa ja hännässä. Pohjavilla on pehmeää ja runsasta. Harmaa on nimensä mukaisesti vaalean tai tummanharmaa. Rinnassa, vatsassa ja raajoissa väri on vaaleanpaa kuin rungossa. Korvissa ja kuonon etuosassa tumma naamio. Mustavoittoisuus eli nokisuus on rodussa melko yleinen virhe.
Käyttö
Suomessa norjanhirvikoiraa käytetään pääasiassa haukkuvina hirvikoirina, mutta ne voidaan opettaa myös jäljittämään haavoittunutta hirvieläintä. Sitä käytetään myös kauriiden ja jopa karhujen metsästyksessä.
Useimpien metsästyskoirarotujen harrastajien tavoin hirvikoiran omistajatkaan eivät ole kovin kiinnostuneita näyttelyistä, vaikka käyttövalion arvoon tarvitaankin näyttelytulos. Sitä vastoin metsästyskokeet kiinnostavat enemmän. Se sopii myös koti-ja vahtikoiraksikin, jos suuresta liikunnantarpeesta huolehditaan. Maaseudulla sitä pidetään myös ympäri
vuotisena pihakoirana paksun turkkinsa vuoksi.
Hoito
Norjanhirvikoira tarvitsee runsaasti liikuntaa ja toimintaa. Metsästäessään ne saavatkin runsaasti liikuntaa. Vapaana ollessaan se lähtee helposti liikkuvan saaliin perään. Jos perheessä ei ole metsästäjää, sen kanssa voi harrastaa vaikka agilityä ja tottelevaisuuskoulutusta. Uiminen ja vedättäminen on hyvää liikuntaa.
Kaupunkiasunnossa hirvikoira ei viihdy, suuren liikunnantarpeensa vuoksi. Parhaimmillan se on metsästäjän lemmikkinä!
Hirvikoiran turkki on helppohoitoinen. Harjaaminen kerran viikossa pitää turkin terveenä ja puhtaana. Pesua turkki kaipaa harvoin. Karvanlähtö aikaan harjaa on syytä käyttää useammin. Myös metsältä tultua turkista on hyvä harjata pois siihen tarttuneet roskat, ja samalla tarkastetaan ettei ihoon ja varsinkaan käpäliin ole tullut naarmuja tai haavoja.
Harmaa on kaikkiruokainen. Ruokintaohjeet saa kasvattajalta. Harmaa tarvitsee kunnon ravintoa! Ruokinta määränä kaksi ateriaa on parempi kuin yksi.
Harmaan keskimääräinen elinaika on 10-14 vuotta.
Terveys
Rodun yleinen terveydentila on varsin hyvä. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä ei rodussa kovin paljon esiinny, mutta rotujärjestö suosittelee siitoskoirien kuvauttamista. Sitä vastoin iho-ongelmat ovat rodussa aika yleisiä.
Tekstin kokosi eri teoksista: Marika Indren, Kempele
(Teokset:Suomen koirarodut, Tammen suuri koirakirja sarja)
>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset
>> Laatutuotteita edullisesti hauva.comin verkkokaupasta
- Sivu avattu 28765 kertaa
- Lähetä tämä sivu kaverillesi
Outoa tekstiä
Harmaan omistajana täytyy sanoa, että aika outoa tekstiä monin paikoin.
Esim. puhutaan negatiiviseen sävyyn, etteivät omistajat ole kiinnostuneita näyttelyissä käymisestä. Ensinnäkään ei pidä paikkaansa, sillä monet käyvät näyttelyissä paljonkin. Toisekseen, kun ns. näyttelyrotujen touhuja katsoo, voipa sanoa, ettei ihmekään etteivät monetkaan halua käydä koiranäyttelyissä.
Meidän harmis
Meillä harmaa narttu aina metsälenkeillä vapaana, pysyy lähellä ja tulee luokse kutsuttaessa, kun näin on opetettu se toimimaan. Koulutus on ollut kovaa, mutta n. 1,5 vuoden iässä alkoi tulokset näkyä. Hyvin kovapäinen, vaatii johdonmukaisen ja ehdottoman linjan ja vahvan henkilön lauman johtajaksi, kun lauman järjestys on selvillä, on se arvokkain olento maan päällä, ainakin minulle. Olen edellisen kommentoijan kanssa samoilla linjoilla siinä, että päivittäiselle lenkille koira pääsee kaupunkiasunnosta enemmän kuin häkkikoirat, joten viihtyy kyllä hyvin. Tuntuu nauttivan yksin olosta ja nukkumisrauhasta aamuisin kun lähden töihin. On myös opetettu, että sisällä ei haukuta, niin se ei hauku. Makoilee omissa oloissaan aina kun muutkin ovat kotona rauhassa, ei höslää. Innostuu leikkimään silloin, kun sitä innostetaan. Oppii hurjan hyvin ja on älykäs, TOKO:ssa toimii erinomaisesti, kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä toivoisin siltä joskus enemmän. Agilitykin varmasti sujuisi, mutta uimisesta meillä ei tykätä ollenkaan, mahan alus kun kastuu niin se riittää. Lenkillä koira suhtautuu vieraisiin hyvin varauksella, ei yleensä anna koskea. Tutuille se on hyvin ystävällinen pusujen kera. Lapsia ei meillä ole, mutta kovasti ne kiinnostaa koiraa kun jossain näkee, ihan hyvässä mielessä, tahtoisi varmaan leikkiä. Kaiken kaikkiaan ja loppujen lopuksi kiltti ja maailman kultaisin kaveri.
Mitä tarkoittaa, että
Mitä tarkoittaa, että harmaa on kaikkiruokainen? Tuskin se koiran ruokinta ensisijaisesti rodusta riippuu, vaan kaikki koirat tarvitsevat kunnollista ja monipuolista ravintoa.
Harmaa ei minusta ole myöskään mikään vahtikoiraluonne. Tietysti koira kuin koira ilmoittaa haukkumalla vieraista, mutta meillä vieraat ovat usein kävelleet koirien yli sisälle taloon. Itse sanoisin ennemmin, että harmaa on todella ihmisrakas ja kaikkien kaveri.
Sopii harmaa kaupunkikotiinkin
Harmajasta aina sanotaan, ettei se liikunnantarpeensa takia sovi kaupunkikotiin. Ei se koira metsästäjänkään kodissa saa liikuntaa, jollei sitä erikseen tarjota. Itse käyn koirani kanssa joka päivä vähintään tunnin lenkillä ulkona ja mahdollisimman usein vielä luontopolulla tai metsäpatikalla. Ja hyvin on norjatar viihtynyt kanssani.
Eli asuipa hirvikoira maalla tai kaupungissa niin liikunnasta tulee huolehtia.
Kirjoita uusi kommentti