Rotuesittely - Kultainennoutaja

FCI luokitus ryhmä 8

Kultainennoutaja on yksi kuudesta noutajarodusta. Kultaisianoutajia on yleisesti olemassa kahta päälinjaa: näyttelylinjaista ja metsästyslinjaista.

Kultainennoutaja on yksi Suomen yleisimmistä koiraroduista.Rotua on  rekisteröity 45094 kappaletta (4/2011) ja vuoden 2010 aikana uusia rekisteröintejä tehtiin 1409.

Suomessa koirat ovat useimmiten näyttelytyyppisiä. Metsästyslinjaiset koirat ovat hoikempia, lyhyempikarvaisia, usein väriltään tummempia, miellyttämisenhaluisempia, aktiivisempia ja paremmat työskentelytaipumukset omaavampia.

Näyttelylinjaisilla on paljon enemmän karvaa, ne ovat huomattavasti raskaampia sekä lyhytraajaisempia ja ne ovat rauhallisia luonteeltaan. Rotumääritelmän mukainen ihanne olisi koira, joka on sekä käyttökoira, että ulkonäöltään näyttävä, eli niin sanottu dual purpose -koira.

Kultainennoutaja on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus uroksilla 56–61 senttimetriä ja nartuilla 51–56 senttimetriä. Se on sopusuhtainen, tasapainoinen, voimakas ja varmaliikkeinen koira. Turkki on sileä tai laineikas ja runsashapsuinen, väreinä mikä tahansa kullan- tai kermanvärinen vivahde (ei kuitenkaan punainen eikä mahonginvärinen). Turkkia olisi hyvä harjata päivittäin karvanlähdön aikaan, jolloin karvaa irtoaa todella paljon.

Luonne

Kultainennoutaja on luonteeltaan hyvin iloinen, avoin ja ystävällinen, mistä syystä sopii hyvin myös perhekoiraksi. Se on myös erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Se on hyvin oppivainen ja helposti koulutettavissa monenlaisiin harrastusmuotoihin. Noutajille tyypillinen piirre pysytellä omistajansa läheisyydessä, tekee kultaisesta erittäin helpon pitää vapaana. Se on kärsivällinen, mutta myös hieman omistushaluinen. Kultainennoutaja vaatii kunnollisen peruskasvatuksen ja -koulutuksen.

Kultainennoutaja on työkoira ja sitä käytetään laajalti muun muassa opaskoirina sekä tullin huumekoirana. Se on myös monipuolinen metsästyskoira muiden noutajarotujen tavoin. Kultainennoutaja on myös palveluskoirarotu ja soveltuu myös palveluskoiralajeihin, vaikkakin näissä nykyisin harvemmin törmää kultaisiin.

Rotumääritelmä 

Pää:Tasapainoinen ja puhdaslinjainen. Kallo leveä, muttei karkea, liittyy

kauniisti kaulaan. Kuono voimakas, leveä ja syvä. Kuono ja kallo
suurin piirtein samanpituiset. Otsapenger selvä. Kirsu musta.
Silmät:Tummanruskeat, etäällä toisistaan. Luomien reunat tummat.
Korvat:Keskikokoiset, kiinnittyneet suurin piirtein silmien tasalle.
Purenta:Leuat vahvat. Täydellinen, säännöllinen leikkaava purenta, t.s. alaleuan etuhampaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden
takapintaa.
Kaula:Verraten pitkä, kuiva ja lihaksikas.
Eturaajat:Suorat ja vankkaluiset. Lavat taakse kiinnittyneet, pitkät ja viistot.
Lapaluu ja olkavarsi pitkät ja samanmittaiset, ja eturaajat asettuneet
selvästi rungon alle. Kyynärpäät tiivisti rungonmyötäiset.
Runko:Tasapainoinen. Rintakehä syvä, lanne lyhyt. Kylkiluut pitkät ja hyvin
kaareutuneet. Suora selkälinja.
Takaraajat:Lantio ja takaraajat vahvat ja lihaksikkaat. Sääri vankka, polvet hyvinkulmautuneet. Kintereet matalat, takaa katsoen suorat, eivät sisään-
tai ulospäin kiertyneet. Pihtikintereisyys erittäin epätoivottavaa.
Käpälät:Pyöreät kissankäpälät.
Häntä:Ulottuu kintereeseen. Kiinnittynyt selkälinjan korkeudelle ja koira kantaa
sitä suorana selän tasalla. Hännänpää ei kaartunut.
Liikkeet:Voimakkaat, vetävät, edestä ja takaa suorat. Askel pitkä ja vapaa. Etuaskelei korkea.
Karvapeite:Sileä tai laineikas. Runsashapsuinen. Tiheä, vettä hylkivä aluskarva.
Väri:Mikä tahansa kullan- tai kermanvärinen vivahde, ei punainen eikä
mahonginvärinen. Muutama valkea karva rinnassa sallitaan.
Säkäkorkeus:Urokset 56-61 cm, nartut 51-56 cm.

Teksti ja kuvat: Tiina Valonen
Päivitys: Hauva.com (2009) / (8/2010)

Minun kultainennoutajani


Kultainennoutajani Ama on vuoden vanha uros, joka ihastuttaa ystävällisyydellään. Se oli pentuna erittäin vilkas ja sosiaalinen. Kun se näki ihmisiä tulevan vastaan kadulla, se halusi mennä heti nuolemaan heitä.

Ama painoi 2 kuukauden ikäisenä 8 kiloa, joten hentoiseksi sitä ei voinut kyllä sanoa. Olin ostanut sille oman kantokassin, mutta huomasin heti kotiin tullessa, että eihän pentu siihen mahtunut.

Kun ikää tuli lisää, vaaleahkosta villikosta kasvoi kullan värinen nuori herra, joka ei enää niin paljon hössötä.  Ama on näyttelylinjainen uros, mutta sillä on ilmiselvä metsästysvietti. Se innostuu nuuhkimaan eläinten hajujälkiä ja jaksaa seurata niitä tosi pitkään. Etenkin jos se huomaa sorsan tai valkoposkihanhen, se terästäytyy ja haluaisi lähteä perään.  

Vaikka kultsuni on luonteeltaan todella lempeä, siinä on myös vahtikoiran ainesta. Pentuna se ei haukkunut eikä murissut kertaakaan. Nyt yksivuotiaana nuorena herrana se haukkuu, jos huomaa vaikkapa puistonpenkillä nukkuvan humalaisen tai jos postinkantaja kolistelee kotiovellamme. Tällöin Aman rintakehästä lähtee kumeita haukkuja, jotka eivät ole mitään pikkukoiran räksytyksiä. Mutta en ole koskaan kuullut sen murisevan.

Ama on niin lempeä muita koiria kohtaan, että antaa pienempien koirien voittaa joskus itsensä painissa, etenkin jos ne ovat tyttökoiria. Se vain hekottelee selällään maassa, kun piskuinen tyttökoira kampeaa itsensä sen päälle!
Amalla on loistavat sosiaaliset taidot ihmisten ja muiden koirien parissa. Tosin se on käynytkin koirapuistossa lähes joka päivä aina 4 kuukauden ikäisestä lähtien.

Aikuinen koira tarvitsee kuitenkin lujaa otetta, koska sillä on melkoiset voimat. Se saattaa myös olla joskus itsepäinen ja olla eri mieltä siitä, mihin suuntaan kävellään lenkillä. Etenkin jos lähellä on toinen koira, on paras pitää tiukka ote remmistä, ettei kultsu kaada emäntää kumoon, sillä se on innokas tutustumaan toisiin koiriin! Joskus se on myös hieman mukavuudenhaluinen. Jos kävelylenkki tuntuu liian pitkältä tai se haluaisi lähteä suoraan koirapuistoon eikä emännän kanssa lenkkipolulle, se voi istahtaa maahan tai ruveta ”muina miehinä” kieriskelemään maassa. Emännän on silloin parasta pitää pintansa, ettei kultsu kuvittele olevansa pomo.

Sen jälkeen kun kultsuni huomasi, että se osaa uida, se on rakastanut vedessä kahlaamista ja uimista. Ei väliä, onko vesi lämmintä vai jääkylmää, Ama suorastaan ryntää veteen!

Koulutusnamien avulla kultsuni oppii lähes mitä vain, niin perso se on niille. Ruokansa kanssa se ei ole todellakaan ronkeli, sillä ruokakuppi tyhjenee yleensä ennätysvauhtia. Joten kultsu on joskus laitettava dieetille, ettei se pääse lihomaan.

Yksi hyvä piirre kultsussani myös on, nimittäin se, että voin päästää sen vapaaksi esimerkiksi metsässä. Se haluaa, että emäntä on turvallisen lähellä. Toki se haluaa nuuhkia ja tutkia omin päin metsäpolkuja, mutta aina niin, että emäntä on näköetäisyyden päässä siitä.

Yksivuotiaana kultsuni säkäkorkeus on noin 59 senttiä, ja painoa on 35 kg. 

Tuula

>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset

Osta rotua käsittelevä kirja