Rotuesittely: Englanninspringerspanieli

FCi-luokitus   ryhmä 8

(English Springer Spaniel)

Englanninspringerspanieli on esiintynyt maalauksissa ja kirjallisuudessa jo 1500-luvulta lähtien, sen uskotaan polveutuneen muinaisten brittiläisten fieldspaneilista, jonka uskotaan olvan kaikkien spanielien kanta-isä.

Ajan myötä tuli kuitenkin tarve luoda uusia rotuja ja muunnoksia, jotka voisivat palvella ihmistä erilaisissa tehtävissä. Näin spanielirodut alkoivat eriytyä toisistaan. Juuri 1500-luvun alkupuolella tarvittiin vielä nopeampia ja tehokkaimpia koiria karkoittamaan saalis ja noutamaan se tiheistäkin pensaista. Näistä koirista polveutui nykyinen englanninspringerspanieli, joka on lähes kaikkien maaspanieleiden esi-isä.

Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1885 englannissa (The Spaniel Club), mutta englanninspringerspanieli tunnustettiin omaksi rodukseen vasta 1902 ja se nimi muutettiin norfolkinspanielista
englanninspringerspanieliksi. Englanninspringerspanieli sai nimensä "springer" alkujaan sen työskentelytavasta, jossa koira etsii linnut ja karkoittaa ne ilmaan hyppäämällä "spring", jolloin metsästä voi ampua linnut.

1800-luvun puoliväliin sakka ei ole ollut yhtään todistetta siitä että spanieleita olisi käytetty noutamiseen, vasta myöhemmin metsästäjän ymmärsivät käyttää nykyisten spanielien ehkä parasta ominaisuutta; noutamista.

Suomessa englanninspringerspanieli on tunnettu jo kymmenien vuosien ajan, ensimmäiset tämän rodun edustajat tuotiin meille vuonna 1923 Englannista, Saksasta ja Skotlannista.

Yleistä

Englanninspringerspanieli on kuin entisajan vahvat lintukoirat, mutta toisaalta hyvin sopusuhtainen ja tyylikäs kuin nykyinen cockerspanielikin.

Huolimatta sen suuremmasta koosta ja vähemmän hienostuneimmista piirteistään se on säilyttänyt paikkansa vuosisatojen ajan.

Suomessa englanninspringerspanieli on toiseksi yleisin spanielirotu (cockerspanielin jälkeen). Suomessa rotua on rekisteröity kaikkiaan 11891 kappaletta (2/2011) ja vuoden 2010 aikana uusia rekisteröintejä tehtiin 309 kappaletta.

Englanninssa englanninspringerspanieli on ollut toiseksi suosituin spanielirotu (cockerspanielin jälkeen). Englanninspringerspanieli jakautuu kahteen eri tyyppiin; metsästystyyppiin (käyttölinjaisiin) ja näyttelytyyppi (näyttelylinjaisiin). Käyttölinjainen on Suomessa harvinaisempi ja pentueita on harvoin, käyttölinjaiset englanninspringerspanielit ovat erikoistuneet juuri metsästykseen. Näyttelylinjaiset jakautuvat vielä kahteen eri näyttelytyyppiin;
eurooppalaisiin ja jenkkiläisiin.

Suomen englanninspringereistä 90 prosenttia on eurooppalaisen näyttelytyypin edustajia ja pentueita/kasvattajia on paljon. Myös näyttelylinjaisilla metsästetään, mutta käyttölinjaiset ovat erikoistuneet metsästykseen.

Näyttelylinjan ja käyttölinjan koiria ei käytetä keskenään siitokseen Suomessa eikä rodun kotimaassa. Englanninspringerspanielin rotumääritelmä tuntee, muista olemassa olevista rotutyypeistä huolimatta vain yhden tyypin joka ei siis erottele tyyppejä toisistaan.

Englanninspringerspanieli kuuluu Englannin kennelliiton ja FCI:n tunnustamiin seitsemään brittiläiseen spanielirotuun (englanninspringerspanieli, walesinspringerspanieli, cockerspanieli, clumberinspanieli, fieldspanieli, irlanninvesispanieli ja sussexinspanieli).

Kaikkien spanielirotujen rotuyhdistys Suomen Spanieliliitto (perustettiin vuonna 1964). Sen lisäksi jokaisella spanielirodulla on vielä rotuyhdistys (springerspanielien rotuyhdistys on Springerspanielit r.y.). Ensimmäinen englantilainen englanninspringerkenneli oli Aqualate (kasvattaja Thomas Boughey) ja se perustettiin vuonna 1812.

Luonne

Englanninspringerspanielit ovat aktiivisia ja energisiä. Siksi springerit tarvitsevatkin omistajan joka omaa myös iloisen ja energisen olemuksen sekä jaksaa elämäniloa täynnäolevan springerin tempauksia.

Springerit sopivat mainiosti niin kaupunkiympäristöön kuin maallekkin, ne sopeutuvat elämään melkein missä vaan, jos ne saavat purata energiaansa ja liikkua/harrastaa. Englanninspringerspanieli on mitä mainioin lenkki kaveri ja se lähteekin lenkille aina yhtä innokkaasti vaikka räntäsateessa. Springerillä on suorastaan pakottava tarve liikkua ja temmeltää eivätkä pitkätkään lenkit hidasta sen menoa. Toki joukosta löytyy laiskempiakin yksilöitä varsinkin vanhat koirat kun jalka ei tahdo enää nousta.

Englanninspringerspanielit ovat todellisia perhekoiria ja ne rakastavat puuhata
kaikenlaista perheensä kanssa. Koska enkku on avoin, älykäs, rakastava, kiltti ja hellä, tulee se yleensä hyvin toimeen lastenkin kanssa.

Englanninspringerspanieli ei viihdy yksin ja tästä saattavat kärsiä naapurit, matot, huonekalut ja muu irtaimisto.

Englanninspringerspanieli ei siis sovi elämään yksin kotona ja silloin onkin hyvä idea hankkia sille vaikka kaveri, tällöin springeri ei joudu olemaan pitkiä päiviä yksin.

Englanninspringerspanieli on hyvin leikkisä ja ne rakastavat leluja, etenkin pallot ovat springerien suosiossa.

Springerit omaavat yleensä myös tämän noutamisvietin ja useimmat springerit ovatkin niin sanottuja "noutajasieluja", useimmat springerit pitävät myös vedestä ja vedestä noutaminen onkin niille mieleistä.

Englanninspringerspanielin riistavietti voi viedä myös joskus viedä nenän mennessään ja ne saattavat joskus karata omillekkin retkilleen metsään, yleensä springeri pysyy kuitenkin äänen kantaman päässä omistajastaa. Vahtikoiraksi springeristä ei varsinaisesti ole, springerin vahtiminen jääkin usein vain äänen pitämiseen.

Englanninspringerspanielit ovat siis äänekkäitä, mutta yleensä vain ilmoittaakseen asiansa, eivätkä hauku agressiivisuuttaan.

Turkinhoito

Englanninspringerspanielin kuuluu ns. turkkirotuihin eikä sen turkinhoidon määrää tule vähätellä, kuten ei myöskään muiden spanielirotujen. Springerin turkki tarvitsee harjausta n. kerran viikossa ja trimmauksen noin 2-3 kertaa vuodessa (useimmin jos koira käy näyttelyissä).

Jos turkkia ei harjata säännöllisesti muodostuu mm. kainaloihin, korviin ym. hapsuihin inhottavia huopuneita takkuja, pienistä takuista selvitään yleensä teräskammalla ja karstalla. Trimmaukseen kuuluu myös turkin pesu ja nyppiminen. Jos springeri ei käy näyttelyissä sen turkki pestään vain kun se on likainen eli muutaman kerran vuodessa.

Englanninspringerspanielille turkin harjaukseen soveltuu rautakampa, metallikarsta ja tavallinen harja (missä EI ole päässä valkoisia nuppeja).

Trimmaus

Kotikoiraa ei tarvitse trimmata kuin n. 2-3 kertaa vuodessa ja sen voi tehdä itsekin kun on muutaman kerran saanut opastusta joltain muulta.

Näyttelykoiraa trimmatessa tulee kuitenkin olla huomattavasti tarkempi ja koira on trimmattava ennen jokaista näyttelyä. Trimmauksen välineitä ovat mm. kynsisakset, terävät trimmaussakset, ohennussakset, harva- ja tiheä kampa, karsta, tavallinen harja, trimmauskone ja hyvä shamppoo.

Trimmaus aloitetaan yleensä päästä, jonka jälkeen kaula ja korvanjuuri (ne ajetaan yleensä konella). Ensin päälaen ja poskien vallattomat ja törröttävät "kuolleet karvat" nypitään pois. Samalla siistitään viiksikarvat ja sitten korvat.

Englanninspringerspanielien korvan kiinnityskohdassa karva tulisi olla lyhyttä, jotta ilma pääsisi kulkemaan korvaan. Se kohta ajetaan lyhyeksi ylhäältä alas, korvien reunoissa oleviin "nipukoihin" asti, mutta ei yhtään alemmas (myös sisältä lyhennetään tai nypitään karvat pois).

Kaula ajetaan ylhäältä alas rintakyhmyyn asti ja sivuilta poistetaan ohennussaksilla ylimääräiset ja pitkät karvat. Niskan puolipitien karvojen ja kaulan lyhyiden karvojen väliin ei tulisi jäädä selvää rajaa, vaan karvan pituserojen tulisi mennä tasaisesti ja "huomaamattomasti" (reunoja häivytetään ohennussaksilla).

Niskaan eikä selkään tulisi koskea saksilla tai muilla terävillä välineillä laisinkaan, vaan niska ja selkä nypitään. Nypittäessä karva otetaan juuresta kiinni tiukasti peukalon, etusormen ja keskisormen väliin ja nimensä mukaan
nypitään karvansuuntaisesti ja nopeasti. Jos karva ei lähde, sitä ei tule repiä vain kuolleet (nypittävät) karvat lähtevät irti ja sen kyllä huomaa.

Tassuista leikataan ylimääräiset höpsöttävät karvat pois niin että tassusta tulee tiivis ja pyöreän mallinen. Kaikkia karvoja ei varpaiden välistä kuulu poistaa, vain ne jostka tulevat ikäänkuin tassun "ulkopuolelle". eli perjaatteessa tassuja vain siistitään. Takatassut trimmataan samalla tavalla, kinner osassa olevat karvat lyhennetään myös niin ettei kintereeseen jää ylimääräistä höpsöttävää karvaa.

Takakintereiden karvoja ohennetaan ohennussaksilla, samoin hännän alus. Muuten hännänpäässä olevat karvat leikataan lyhyiksi hännänpäähän asti. Hännän allaolevat hapsut leikataan myös lyhemmiksi. Muihin hapsuihin ei tarvitse koskea millään, jos koiralla on runsaasti hapsuja (kuten uroksilla) voi niitä vähän tasoittaamahan alta ja raajoista.

Liikunta

Englanninspringerspanieli on energinen ja liikkuvainen koira ja se suoranaisesti vaatii kohtalaisen paljon liikuntaa. Mikä springeri ei saa tarpeeksi liikuntaa, se ikävystyy ja saattaa tehdä tuhoja huonekkaluille, tavaroille ja tehdä juoksuhepuleita ym.

Springerit saattavat purkaa energiaansa myös äänekkäästi haukkumalla ja tästä taas eivät pidä useimmat naapurit. Kun springeri saa tarpeeksi liikuntaa ei tälläisiä huomionherätyksiä ja hepuleita ym. synny.

Pennun kanssa liikunnan suhteen tulee noudattaa varovaisuutta. Alle vuoden ikäisten englanninspringerspanielia ei tule juoksuttaa ja hypyttää liikaa. Pitkät asfalttikävelyt tai fillarilla lenkkeilyt ovat suoranaisesti kielletty alle vuodenikäiseltä.

Pentu tarvitsee aikaa kehittyäkseen hyvin. Antamalla pennun kehittyä ja oikealla ravinnolla vältytään usen lonkkavioilta tai muilta mahdollisilta luusto- tai nivelsairauksilta ja kehity ongelmista. Lonkkaviat johtuvat suurimmaksi osaksi ympäristöstä ja juuri tästä kehittymisvaiheen liikkumisesta.

Kun englanninspringerspanieli on kasvanut aikuiseksi, sen kanssa voi lenkkeillä kunnolla ja harrastaa aktiivisesti. Englanninspringerspanieli on koira joka rakastaa yhdessä harrastamista ja touhuamista. Ja tämän suuren liikuntatarpeen vuoksi englanninspringerspanielia ei voi suositella laiskalle ihmiselle tai keskelle suuren kaupungin keskustaa, mistä metsään on 10 kilometriä eikä ole harrastusmahdollisuuksia.

Mutta, kyllähän springeri kaupunkiin sopii, jos liikunnan tarve ja harrastukset haetaan jostain muualta. Englanninspringerspanieli tarvitsee henkisiä ja fyysisiä virikkeitä ja tärkeää on pitää springerin aktiviteettitaso säännöllisenä ja tasaisena. jos esim. lenkkeilet ja harrastat ensin paljon ja sitten yhtäkkiä lopetat kokonaan, voidaan olla varmoja että tästä seuraa ongelmia.

Terveys

Englanninspringerspanieli kuuluu perinnöllisten sairauksien ja vikojen
vastustamisohjelmaan eli PEVISA-ohjelmaan. tämä edellyttää että jalostukseen käytettävien koirien lonkat ja silmät tulee tutkituttaa ennen kuin pentuja voidaan rekisteröidän.

Eli nämä viat ovat tämän rodun yleisimpiä sairauksia. Joitakin epilepsia-, kilpirauhasen vajaatoiminta-, ihosairaus-, allergia- sekä korvaongelmatapauksia on ollut, mutta rotu on pääosin varsin terve rotu.

Virallinen lonkkakuvaus tulee tehdä yli vuoden ikäiselle koiralle, mutta mieluiten kuitenkin jo ennen kahtavuotta. Lonkkavikaprosentti englanninspringerspanieleilla on ollut jo pitkään n. 30 prosenttia.

Silmäsairauksista vastustamisohjelmaan kuuluvat harmaakaihi (HC) ja verkkokalvon rappeuma (PRA). Vuosittain silmätutkimuksia tehdään n. 100 englanninspringerspanielille ja näistä n. 1-2 prosentilla on todettu jotain näistä sairauksista.

Fucosidosis sairaus on otettu osaksi englanninspringerspanielien
terveystilannetta kuvatessa. Kyseessä on perinnöllinen sairaus, jota esiintyy kun koiralla on mutaatio geenissä ja se ohjaa tiettyjä entsyymejä.

Kliiniset oireet ovat käytöshäiriöitä sekä motoriset toimintahäiriöt, ne alkavat yleensä n. 1-2 vuoden iässä. koiralla saattaa esiintyä aggressiivisia tai masentuneita käyttäytymismalleja ja se voi unohtaa käytöstapoja.

Koiralla voi olla myös tasapainohäiriöitä ja joskus se saattaa tulla kuuroksia ja sokeaksi. Suolistohäiriöissä koira taas ripuloi ja oksentelee, eli sairaudessa on paljon oireita. Fucosidosis kehittyy hyvin nopeasti ja näin myös koiran kuolema tai eutanasia usein tapahtuu jo muutaman viikon kuluttua ensimmäisistä oireista. Fucosidosista esiintyy niin näyttely- kuin metsästyslinjaisillakin springereillä.

Jotta vältyttäisiin fucosidosis kantajilta ja sairailta, voidaan koira testata DNA-testaamalla, onko se terve, kantaja vai sairas. Nykyään melkeinpä kaikki jalostus-springerit Suomessa on testattu, jotta varmistuttaisiin siitä ettei mutaatio kulje geeneissä. Suomessa ei tiettävästi ole tavattu AINOATAKAAN fucosidosis-tapausta! Fucosidosis on siis kuitenkin todella harvinainen, mutta vakava perinnöllinen sairaus, joka on otettava vakavasti perinnölliseksi sairaudeksi.

Yleisesti englanninspringerspanieli on terve koirarotu ja on säilyttänyt
myös henkisen terveytensä siitä syystä, että siitä ei ole missään vaiheessa
tullut suurta suosikkirotua ja näin kasvatustyö on pysynyt laadukkaana ja
hallittuna.

Harrastusmahdollisuudet

Englanninspringerspanieli on todellinen harastajan unelma koira,
harrastusmahdollisuuksia on rajattomasti.

Metsästys on yksi yleisimmistä harrastuksista. Englanninspringerspanieli on sekä kana- että vesilintuja ylösajava koira, mutta siltä onnistuu myös noutaminen sekä jänistyksenmetsästys. Springeriä on käytetty joskus myös haavoittuneiden hirvieläinten jäljestykseen. Luonteeltaan
englanninspringerspanieli soveltuu mainiosti metsästykseen.

Toko on yksi harrastusmuoto ja springerit ovat tottelevaisia ja niitä on helppo kouluttaa. Joskus saattaa (varsinkin nuorella koiralla) keskittyminen herpaantua. Pääosin springeri on kuitenkin erittäin yhteistyökykyinen, oppivainen, halukas ja tottelevainen.

Agility:ssä englanninspringereitä ei usein tapaa, mutta kyllä niitäkin on kilpailuradoilla joskus. Springeri sopii agilityyn eriomaisesti ja omaakin agilitykoiran ominaisuuksia mm. notkeuden, nopeuden, ketteryyden ja terävyyden. TAIPUMUSKOE ei varsinaisesti ole harrastus, mutta englanninspringerspanielin tulee suorittaa spanielien taipumuskoe hyväksytysti tullakseen muotovalioksi (tietenkin myös muotovalionarvoon tarvitaan 3 sertiä).

Näyttelyihin englanninspringerspanieli sopii niinkuin kaikki muutkin koirat,
se on yleensä hyvin karismaattinen ja rakastaa olla keskipisteenä.MEJÄ on metsästyskoirienjäljestyskoe ja sitä harrastavatkin monet englanninspringerspanielit. Springeri jäljestää yleensä verijäljet maltillisesti ja huolellisesti sekä erittäin taidokkaasti.

Flyball on itsessään harvinainen ja siellä näkeekin yleensä bordercollieita ym... flyball sopii kuitenkin springerille todella hyvin mm. olen itse
käynyt flyball:issa oman springerini kanssa ja se oli todella kivaa minun ja koirani mielestä.Englanninspringerspanielin kanssa voi harrastaa myös vesipelastusta, vetoa, raunio juttuja sekä muuta pelastuskoiratoimintaa.

Rotumääritelmä

(FCI:n 24.7.1987 hyväksymän rotumääritelmän mukainen, käännös SKL-FKK:n
hyväksymä 12.12.1989)
Brittiläinen rotu
Yleisvaikutelma: Sopusuhtainen, tiivis, vahva, iloinen, toiminnallinen.
Korkeajalkaisin ja rakenteeltaan linjakkain kaikista brittiläisistä
maaspanieleista.
Ominaispiirteet: Rotu on vanha ja alkuperältään puhdas, vanhin kaikista
lintukoirista; sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli riistan löytäminen ja
sen ajo verkkoon, haukoille tai vinttikoirille. Nykyisin käytetään
löytämään, ylösajamaan ja noutamaan.
Luonne: Ystävällinen, iloisesti suhtautuva ja miellyttämishaluinen. Arkuus
ja hyökkäävyys pahoja virheitä.
Pää: Kallo keskipitkä, lievästi pyöristynyt, melko leveä. Nousee kuonolta
muodostaen selvän otsapenkereen ja kulmakaaret. Silmien välissä uurre.
Niskakyhmy ei liian ulkoneva. Posket sileät, kuono ja kallo samanpituiset.
Kuono melko leveä ja syvä, sileä silmien alta, huulet melko syvät ja
neliömäiset. Sieraimet hyvin kehittyneet.
Silmät: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, eivät ulkonevat eivätkä liian
syvällä, hyvin asettuneet (sidekalvo ei saa näkyä). Ilme valpas ja
ystävällinen. Tumman pähkinänruskeat. Vaaleat silmät virheelliset.
Korvat: Liuskamaiset, melko pitkät ja leveät, melko lähellä päätä.
Asettuneet silmien tasalle. Hapsuiset.
Purenta: Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta, ts. alaleuan
etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa. Hampaat
suorassa kulmassa luihin nähden. Leuat vahvat.
Kaula: Melko pitkä; vahva ja lihaksikas. Ei löysää kaulanahkaa. Loivasti
kaareutuva, kapenee päätä kohti.
Eturaajat: Suorat ja vahvaluiset. Kyynärpäät tiiviisti rungonmyötäiset.
Välikämmenet vahvat ja joustavat.
Runko: Vahva, ei liian pitkä eikä liian lyhyt. Syvä, hyvin kehittynyt
rintakehä. Kylkiluut hyvin kaareutuneet. Lanne lihaksikas, vahva ja kevyesti
kaareutuva.
Takaraajat: Matala kinner. Polvet ja kintereet kohtalaisesti kulmautuneet.
Reidet leveät, lihaksikkaat ja hyvin kehittyneet. Kinnernivelen löysä nahka
ei toivottava.
Käpälät: Tiiviit, kiinteät ja pyöreät. Päkiät vahvat ja paksut.
Häntä: Matalalle kiinnittynyt, ei yli selkälinjan nouseva. Hapsuinen ja
eloisasti liikkuva. Tavallisesti typistetty.
Liikkeet: Täysin omanlaisensa. Eturaajat heilahtavat suorina lavoista eteen
heittäen käpäliä pitkälle vapaasti ja vaivattomasti. Kintereet liikkuvat
pitkälle rungon alle eturaajojen suuntaisesti. Hitaassa liikkeessä
tasa-astunta usein tyypillistä.
Karvapeite: Tiivis, suora ja säältä suojaava, ei koskaan karkea. Korvat,
runko ja raajat kohtuullisen hapsuiset.
Väri: Maksavalkoinen, mustavalkoinen tai jompi kumpi näistä väreistä
tan-merkein.
Koko: Keskimääräinen korkeus 51 cm.

Englanninspringerspanieli on siis yleisesti mitä mainioin ihmisen kumppani.
Se on terve, näyttävä ja kaunis koira, joka on helppo kouluttaa ja se voi
toimia samanaikaisesti niin isännän metsästyskoirana, emännän
näyttelytähtenä kuin lapsien kaverinakin. Englanninspringerspanielissa on siis
kaikki mitä koiralta voi toivoa, eikä maailmassa ole takuulla yhtään koiraa
johon saisi mahtumaan näin paljon hyvää kerralla!

Teksti ja kuvat: Krista Illikainen

Päivitys: 14.2.2019

>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset

>> Laatutuotteita edullisesti hauva.comin verkkokaupasta

Osta rotua käsittelevä kirja