Rotuesittely: Dobermanni
FCI-luokitus ryhmä 2
Dobermann on ainoa saksalainen rotu, joka kantaa ensimmäisen tunnetun kasvattajansa Friedrich Louis Dobermannin nimeä. Perimätiedon mukaan hän oli veronkantaja, ulosottomies ja siinä sivussa Apoldan kaupungin koirarankkuri, jolla oli lakisääteinen oikeus ottaa kiinni irrallaan juoksevat koirat.Tästä valikoimasta hän valitsi omaan kasvatustyöhönsä erityisen teräviä yksilöitä.
Dobermannin kehityksessä näyttelivät merkittävää osaa varmasti niin sanotut "teurastajankoirat", joiden silloisissa oloissa katsoa olleen jo melko yhtenäinen "rotu". Nämä koirat olivat eräänlainen sekoitus nykyisen rotweilerin edeltäjää ja tietyntyyppistä mustaa, ruosteenpunaisin merkein varustettua, Thuringenissä vaikuttanutta paimenkoiraa.
Edellä mainittuja koiria yhdistäen aloitti Louis Dobermann kasvatustyönsä 1870 luvulla. Tällä tavoin hän sai aikaan "oman rotunsa"-- käyttökoiria, jotka eivät olleet vain valppaita, vaan "pelottomia piha- ja kotikoiria". Näitä koiria käytettiin paljon sekä vartio- ja poliisikoiratehtävissä. Rodun suosio poliisikoirana hankki sille lisänimen "santarmikoira". Metsästyksessä dobermanneja käytettiin enimmäkseen taistelussa petoeläimiä vastaan. Näiden edelläkuvattujen ominaisuuksiensa ansiosta oli lähes itsestään selvää, että dobermanni tuli viralliseti nimitetyksi poliisikoiraksi jo 1900- luvun alussa.
Suomessa rotua on rekisteröity kaikkiaan 10669 (2/2012) . Vuonna 2011 uusia rekisteröintejä tehtiin 200 kappaletta..
Luonne ja käyttäytyminen
Dobermanni on seura-, suojelu- ja palveluskoira. Dobermannilla on huonolta kalskahtava nimi. Se on päässyt usein otsikoihin missä kerrotaan koirien hyökkäyksistä. Kertooko tämä enemmän rodusta vai kykenemättömästä omistajasta.
Rotumääritelmät määrittelelevät dobermannin luonteen melko ylimalkaisesti, kuten yleensäkin eri koirarotujen rotumääritelmien luonteen määrittelyt. Esimerkiksi Suomen Dobermannyhdistyksen mukaan dobermann on perusolemukseltaan ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas.
Dobermannilla tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnys tulee olla kohtuullisen korkea. Toimintakyky, ohjattavuus, rohkeus ja kovuus ovat myös toivottavia ominaisuuksia. Itsevarmuuteen ja pelottomuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Dobermannin rotumääritelmän luonneosan virheitä ovat muun muassa puuttuva itsevarmuus, liiallinen temperamentti, liioiteltu terävyys sekä liian alhainen tai liian korkea ärsytyskynnys. Hylkäykseen johtavat virheet ovat arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.
Terveystilanne
Rodulla esiintyy perinnöllisiä sydänongelmia (DCM), silmäsairauksia sekä maksavikaa. Selvästi dobermannille ominaisia sairauksia ovat myös Wobbler-syndrooma ja kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi). [2]Lonkka- ja kyynärdysplasian tilanne Suomessa on jalostustietojärjestelmästä etsittäessä tällainen: lonkkien tutkimustuloksia on "D tai huonompi" -tuloksella 92 koiraa. E-lonkkaisia koiria on neljä, mikä kertoo jo erittäin vakavasta lonkkien kehityshäiriöstä. Näin sairaita koiria ei missään nimessä tule käyttää jalostukseen. Sen sijaan vain kolmella koiralla on 1/0 kyynärät, muut ovat 0/0. Sekä lonkista että kyynäristä terveitä, kuvattuja koiria on Suomessa 230. Terveen koiran liikkeet ovat ilmavat ja matkaavoittavat. Nivelrikkoisella koiralla liikkeet ovat laahustavat ja melko jäykät.
Koosteen lähteinä on käytetty:
Suomalainen rotumääritelmä
Rotujärjestön julkaisemat tiedot
Wikipedian julkaisemat tiedot rodusta
KoiraNet jalostustietokanta
Kansainväliset rotu- ja kasvattajasivustot
Rotumääritelmä
Yleisvaikutelma: Keskikoinen lihaksikas ja voimakasrakenteinen. Ihannekoira on linjoiltaan elegantti, uljasryhtinen, olemukseltaan tempperamenttinen ja ilmeiltään päättäväinen.
Luonne: Perusolemus on ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas. Dobermannilla tulee olla eloisa tempperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys.Ärsytyskynnyksen tulee olla kohtuullisen korkea.
Pää: Voimakas, kokonaisuuteen sopiva.Ylhäältä katsottuna pää muistuttaa tylppää kiilaa.Kuonon selästä lähes suoraan jatkuva päälaenluun linja pyöristyy hivenen niskaan päin.Takaraivoluu ei saa olla silmiinpistävä.
Kirsu: Kirsu on hyvin muodostunut, enemmän leveä kuin pyöreä, suuret sierainaukot.Kokonaisuus ei saa olla esiin työntyvä. Mustilla koirilla kirsu on musta, ruskeilla vastaavasti vaaleampaan sävytykseen sopiva.
Huulet: Huulet ovat kuivat ja leukaluita myötäilevät. Niiden on tiiviisti peitettävä suuaukko.
Leuat/purenta/hampaat: Voimakas leveä ylä-ja ala leuka. Saksipurenta, hammaskuviossa oltava 42 normaalikokoista hammasta.
Silmät: Keskikokoiset, ovaalinmuotoiset ja tummat.
Korvat: Korkealle kiinnittyneet typistetyt korvat ovat pystyt ja suhteessa pään kokoon. Typistämättömät korvat keskikokoiset ja niiden etureuna laskeutuu tasaisesti poskea pitkin.
Kaula: Pitkähkö suhteessa päähän ja runkoon. Kuiva ja lihaksikas. Niskalinja on ylösnouseva ja hieman kaartuva. Kaulan asento on ryhdikäs ja jalo.
Runko: Erityisesti uroksilla selväpiirteinen, korkea ja pitkä, muodostaen täten selän lantiota kohden laskevan linjan.Selkä on lyhyt ja tiivis. Selkä ja lanne ovat leveät ja lihaksikkaat. Nartulla voi lanneosa olla nisien takia hieman pidempi kuin uroksilla.
Lantio on leveä ja voimakaslihaksinen. Rinnan pituuden ja syvyyden on oltava oikeassa suhteessa rungon pituuteen. Rinta on leveä ja edestä voimakkaasti esiin tuleva.Häntä on ylöskiinnittynyt ja lyhyeksi, kahden nikaman mittaiseksi typistetty, typistämätön häntä luonnollisessa tilassa.
Raajat: Eturaajat ovat jokapuolelta katsottuna lähes suorat. Eturaajat ovat rakenteeltaan voimakkaat. Tassut ovat tiivit ja lyhyet. Voimakkaat takarajat ovat suorat ja samansuuntaiset. Reidet ovat pitkähköt, leveät ja voimakaslihaksiset. Reisiluu on lonkkaan nähden hyvin kulmautunut.
Liikkeet:Liikkeiden tulee olla joustavat, elegantit, ketterät ja vapaat. Askel on pitkä.
Iho: Kauttaaltaan tiiviisti lihasten päällä ja hyvin pigmentoitunut.
Karvapeite: Karva on lyhyt, kova ja tiheä. Karvapeite on tiivis, myötäilee koiraa sileästi ja sitä on tasaisesti kaikkialla. Väri on musta tai ruskea ruosteenpunaisilla, selkeästi rajatuilla merkeillä. Värimerkit ovat kuonossa, täplinä poskissa, kummankin silmän yläpuolella, kaulassa, kaksi läiskää rinnasa, välikämmenissä ja tassuissa, raajojen sisäpuolella, hännän alla ja istuinluiden kohdalla.
Koko/paino:
Urokset- 68-72cm, 40-45kg
Nartut-63-68cm, 32-35kg
Rotuesittely: Marika
- Sivu avattu 29528 kertaa
- Lähetä tämä sivu kaverillesi





Dober
Dobermanni - tottelevainen, valpas, vartioiva ja muutenkin aivan ihana rotu. Ei mitään valittamista!
Kuinka voimakas suojeluvietti
Kuinka voimakas suojeluvietti dobberilla on??
Isokin jos siihen ei osaa
Isokin jos siihen ei osaa puuttua.
mistä voin ostaa typistetyn
mistä voin ostaa typistetyn dobermannin
et ainakaan Suomesta!
et ainakaan Suomesta! Typistäminen on eläinrääkkäystä ja kiellettyä suomessa! Sulle ei sovi dobbu senkin eläinrääkkääjä!
OOT OIKEESSA
sä oot todel oikees!
mittää ei saa typistä! eläinrääkäjä hä o!
ps. painaka miele et koiri ei sa typistä häntä, ei korva!
t ei kukaan hemmo
seuraava koira tulee olemaan
seuraava koira tulee olemaan dobermanni<3
Ensikoiraksi?
Terve ihmiset, jotka dobbereista jotakin tietävät kokemuksen, eikä kirjatiedon kautta.
Olen tässä vuoden päivät harkinnut koiran ottamista, ja omaan elämäntilanteeseen sopisi tällä haavaa hyvin. Vain rotu on hakusessa.
Aikoinaan olin kovakin koirarotutietäjä, nykyään unohtanut lähes kaiken. Siihen tulokseen olen kuitenkin tullut, että dobermanni saattaisi "vastata vaatimuksiani".
Koiran tulisi olla aktiivinen, sillä olen sporttinen kaveri, lenkillä tulisi käytyä usein ja pitkään. Tahdon myös kouluttaa koiralle huomattavasti enemmän komentoja ja asioita kuin "istu, paikka, maahan, sivulle". Temppukoiraa en ole kasvattamassa, vaan tottelevaisen, kuuliaisen, käytökseltään mallikkaan ja rauhallisen kaverin, joka kulkisi myös autossa mukana paikkakunnalta toiselle stressaantumatta liiaksi.
Koira joutuisi välillä olemaan myös itsenäisesti kun käyn töissä n. 6h/päivä 6pv/viikko. Tulevaisuudessa suuntaan poliisikouluun, ja koiran tulisi sopia mahdollisesti poliisikoiratehtäviin (tästähän dobermanni onkin jo melkoisen tunnettu). Olen myös sen verran pinnallinen, että toivoisin koiran olevan ulkoiselta olemukseltaan "särmä". Tätähän dobermann myöskin on.
Kokemusta meikäläisellä ei koirista juuri ole, mutta päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä kärsivällisyyttä kyllä riittää, eli koiran ottamisen riskeistä ei tarvitse avautua, osaan lukea niistä pitkän liutan varoituksia ihan oma-aloitteisesti, ja punnita niitä erittäin vakavissani. Koirahan ei missään nimessä ole lelu. Koiraa ottaessa ihminen ottaa vastuun toisen olennon koko elämästä ja onnesta.
Mutta onko dobermann jopa näinkin pitkän harkinnan jälkeen liian temperamenttinen koira ensikoiraksi? Onko vielä jotain, mitä tulisi tietää kyseisestä rodusta? Onko jollakulla ehdottaa toisenlaista rotua ensikoiraksi näihin tarkoituksiin, lojaaliksi ystäväksi aktiiviseen elämään kaupungissa?
(Sanottakoon vielä että asun yksin, ja aion vielä pitkään asuakin yksin, kerrostalokaksiossa, kaupungista löytyy tosin koirapuistoja).
Asiallisista vastauksista kiitän kovasti!
Ensikoiraksi Dobermann?
Entisenä dobberin omistajana toteaisin, että kyllä sopii ensimmäiseksi koiraksi.
Hyvä kasvattaja valitsee sinulle sopivan pentueesta.
Ei jokainen dobermanni pentueessa ole samanlainen,omaa samanlaista temperamenttia,ym.
Dobermanni vaan on omanlaisensa koira joka vaatii omanlaisensa omistajan ja kouluttajan.
Dobbberia pitää pitää kuin lasta.
Tiukasti rakastaen.
Kun opit ymmärtämään ja tuntemaan koirasi,koulutus on helppoa,se nimittäin oppii nopeasti ja muistaa sen.
`Särmältähän` dobberi näyttää,mutta pidä se omana tietonasi.
Älä retostele ja nöyryytä koiraasi ystäviesi edessä..
Dobberi muistaa senkin..
Eikä sen jälkeen mikään ole enää niinkuin ennen.
MUSTA dobberit on ihania ja
MUSTA dobberit on ihania ja lapsirakkaita! Meillä oli dobberi ja oon 12v ja hyvin pysty olee mun kaa! Joten te ette oo kovin hyvin totuttanu niitä lapsiin!
virhe
(eli 02.02.1934-09.06.1984) - Herra Dobermann eli kylläkin 1800-luvulla.
Rotumääritelmien luonnekuvaus
Minulle ei ainakaan ole vielä
Minulle ei ainakaan ole vielä tullut vastaan yhtäkään dobberia joka ei lapsista tykkäisi/välittäisi. Muita rotuja kylläkin.
Lapsirakkaus
- On hyvinkin suhteellista -.
Kahden jo edesmenneen dobberin omistajana huomasin, että koira on koko ajan varautunut lasten seurassa.
Koirat (uros ja narttu) kasvoivat yhdessä lastemme kanssa ja heillä oli tietty kunnioitus toisiaan kohtaan.
Rakkautta koirien puolelta - ei ikinä.
Laumaa pidettiin kyllä koossa, mutta solmuun mentiin ainoastaan aikuisten edessä. Minä ja mieheni saimme kaiken sen varauksettoman riemun, mitä koiriimme mahtui...
Kirjoita uusi kommentti