Rotuesittely - Bernhardinkoira

FCI - luokitus   ryhmä 2

Bernhardinkoiraa on olemassa kahta muunnosta, pitkäkarvaista ja lyhytkarvaista (kaksinkertainen karvapeite). Bernhardinkoira on sveitsiläinen lauhkea vuoristokoira, jota nykyään käytetään seura- vahti ja pihakoirana. Muita nimityksiä bernhardilainen, barry.
Historia

Munkit perustivat 1000-luvulla majatalon Bernhardin solan kohdalle matkaajien ja pyhiinvaeltajien turvapaikaksi. 1660-luvusta lähtien siellä pidettiin sveitsiläisiä kookkaita vuoristokoiria vahteina ja suojelijoina.

Koiria alettiin kuitenkin pian pitää seurakoirina, lumeen ja sumuun eksyneiden matkailijoiden pelastajana, sekä avaamaan polkuja lumihankeen. Useat julkaistut aikakirjat, sekä Napoleonin kanssa solan ylittäneiden sotilaiden tarinat kertovat näiden koirien pelastaneen lukuisia ihmishenkiä ”valkoiselta kuolemalta”.

Siihen aikaan ”Barry-koiraksi” kutsutun Bernhardinkoiran maine levisi koko yli koko Euroopan 1800-luvulla ja siitä tuli legendaarinen pelastuskoirien esikuva. Bernhardinkoiran esi-isiä olivat sillä seudulla asuneet suuret maatiaskoirat, joista myöhemmin jalostettiin sovitun ihennetyypin mukainen nykyinen rotu. Helmikuussa 1884 aloitettiin "Sveitsiläisen kantakirjan" (SHSB) julkaiseminen. Ensimmäinen rekisteröity koira oli bernhardinkoira Leon ja myös seuraavaksi rekisteröidyt 28 koiraa olivat bernhardinkoiria.

Rotu ei ole mitenkään harvinainen Suomessa. Rotua on rekisteröity kaikkiaan 8167 kappaletta (12/2011) ja vuoden 2010 aikana uusia rekisteröintejä tehtiin 161 kappaletta.

Ulkonäkö

Bernhardinkoira on huomattavan kookas ja sillä on suuriluinen lihaksikas runko. Pää on mahtavan kokoinen ja kuonon tulisi olla hieman pidempi kuin 1/3 pään pituudesta sivulta katsottuna. Kuolaamista esiintyy jonkin verran. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet, silmät väriltään tummanruskeasta pähkinänruskeaan; ilme on ystävällinen.

Lyhytkarvaisella koiralla karvapeite on tiheää rungon myötäistä ja kovaa. Pikäkarvaisella karva keskipitkää ja suoraa.Perusväri valkoinen jossa erikokoisia punaruskeita läiskiä. Tumma maski toivottava. Säkäkorkeus: Urokset 70 - 90 cm ja nartut 65 - 80 cm. Annetun säkäkorkeuden ylitys ei ole virhe, mikäli yleisvaikutelma on tasapainoinen ja liikkeet virheettömät. Painoa tulisi olla aikuisena uroksella n. 1 kg / 1 cm säkäkorkeutta kohden ja nartuilla n. 0.750 kg / 1 cm. 

Luonne

Bernhardilainen on laiska, lauhkea, ihmisystävällinen ja luotettava koira, temperamentiltaan rauhallisesta eloisaan. Lyhytkarvaiset ovat yleensä pitkäkarvaisempia vilkkaampia. Bernhardinkoira sopii hyvin lapsiperheeseen, koska kiintyy kovasti perheeseensä.

Suuren kokonsa vuoksi se on kuitenkin syytä kouluttaa, koira on helposti oppiva. Uroksilla saattaa esiintyä machoilua ja niillä on voimakas sukupuolivietti, nuoruusikä poukkoilee uhmasta toiseen. Raskaan rakenteensa vuoksi liikunta erittäin tärkeää. Bernhardinkoiran kanssa voit harrastaa tokoa, näyttelyitä ja vesipelastusta. 

Terveys

Samat sairaudet, kuin muillakin jättiroduilla: lonkkanivelen kasvuhäiriö, kyynärpään kasvuhäiriö sekä mahalaukunkääntymä. Jonkin verran tavataan myös epilepsiaa ja silmäsairauksia (entropium ja ektropium).

Päivitys 13.07.2011

Koosteen lähteinä on käytetty:
Suomalainen rotumääritelmä
Rotujärjestön julkaisemat tiedot
Wikipedian julkaisemat tiedot rodusta
KoiraNet jalostustietokanta
Kansainväliset rotu- ja kasvattajasivustot

Osta rotua käsittelevä kirja

>> Lue myös hauva.com päivittäiset uutiset

>> Hauva.comin verkkokaupasta huipputuotteet edullisesti