BLOGI: Lemmikkiavusteista terapiaa - kiitos!

Kirjoittaja Mervi Niemi on Suomen Eläinkoulutuskeskuksen koulutussuunnittelija

Alzheimerin tautiin sairastuneille vietiin hoitokotiin akvaarioita, koska tutkimustulokset osoittivat niiden tyynnyttävän ihmisiä. Yllätykseksi myös potilaiden ruokahalu kasvoi ja pysyi tällä tasolla, vaikka akvaariot siirrettiin pois. Akvaarioilla oli siis pysyviä positiivisia vaikutuksia potilaisiin.
 
Koirien on useissa tutkimuksissa todettu tyynnyttävän niin ylivilkkaita lapsia kuin autistisia tai dawn-lapsia.
 
Koirien ja muiden eläinten tuominen luokkiin ja hoitolaitoksiin alentaa melutasoja, jolloin viihtyvyys ja oppimistulokset ovat parantuneet huomattavasti.
 
Sydänkohtauspotilaat, joilla on lemmikki selviävät tuosta kohtauksesta sairaalasta kotiuduttuaan paremmin kuin potilaat, joilla ei ole.  Jne. jne.

Professori Lynette Hart marssitti luennoillaan Helsingissä esille casen toisensa jälkeen. Kertomuksia ja tutkimuksia siitä, miten lemmikkien avulla opetetaan, hoidetaan ja parannetaan niin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä.

Suomessakin voi lehdestä silloin tällöin lukea kuinka hevonen on vieraillut veteraanien ilona ja Kennelliitto organisoi Kaverikoiratoimintaa, jossa kaverikoirat vierailevat erilaisissa kohteissa.

Kurkkasin uteliaisuuttani kotikuntani kaverikoirayhdistyksen sivuja ja olin lentää pyrstölleni: sieltä löytyi peräti 13 kaverikoiraa. Se tarkoittaa sitä, että 13 vapaaehtoista on valmiina vierailemaan ilmaiseksi koiriensa kanssa alueeni erilaisissa kohteissa ihmisten iloksi ja avuksi! Ihanaa!

Sitten järkytyin: www-sivuilla luki "Kohteita etsitään lisää." Luulisi, että tällaista ilmaista palvelua käytettäisiin myös hyväksi! Onko tilanne se, että koulut/vanhainkodit/terveysasemat yms. instituutiot eivät ole tietoisia lemmikkien merkityksestä eri ikäisille ihmisille tai eivätkö he ole tietoisia näiden palvelujen tarjoajien - Kaverikoirien - olemassaolosta?
 
Voisin hyvin kuvitella, että yksi syy liittyy allergioiden ja bakteerien pelkoon. Niiden varjollahan Suomessa kielletään lemmikit ja lemmikkien pääsy miltei mihin tahansa.
 
Entäpä muut lemmikkiavusteiset terapiamuodot? Ratsastusterapia on ollut Suomessa pitkään käytössä, olen itse ollut jo 25 vuotta sitten avustamassa leirillä, jossa oli sekä liikuntarajoitteisia nuoria että mielenterveyspotilaita.

Muiden lemmikkien osalta terapiamuodot taitavat käsitykseni mukaan olla Suomessa aivan vauvan - ei edes lapsen – kengissä, johtuen pääasiassa julkishallinnon nihkeästä suhtautumisesta toiminnan rahoittamiseen. Kun katsotaan kulupuolta lyhyellä tähtäimellä, ei tämäkään asia etene. Tarvitsemme päättäjiä, jotka ymmärtävät lemmikkiavusteisen terapian kerrannaisvaikutukset myös pitkällä tähtäimellä.
 
Minä aion vanhuuden kynnyksen yli astuttuani - mikäli siis sinne saakka pääsen - asua palvelutalossa, jossa voin pitää lemmikkiä, oli se sitten koira tai mikä muu tahansa.

Talon palveluihin kuuluu myös se, että saan tarvittaessa apua sen hoitamisessa ja ulkoiluttamisessa. Jos en ole tuossa vaiheessa kykeneväinen/halukas pitämään omaa otusta, tassuttelee talossa eläimiä, joiden kanssa voin touhuta omien voimieni mukaan.

Ihmiselle, joka on koko ikänsä ollut lemmikkien parissa, on itsestään selvää, että lemmikit kuuluvat myös vanhuuteen. Tuskin olen yksin ajatusteni kanssa.
 

Aiempia blogeja:

Arjen sankari

Kuka kuiskaa ja kenelle

Koulutusta laidasta toiseen