Rotuesittely - Kroatianpaimenkoira

FCI-luokitus    ryhmä 1

Kroatianpaimenkoira on pystykorvainen, korkeuttaan hieman pidempi, kiharakarvainen paimenkoira. Suomessa kroatianpaimenkoiria on vain muutamia. Ensimmäinen kroatianpaimenkoira tuotiin Suomeen vuonna 2002, ja ensimmäinen kroatianpaimenkoirapentue syntyi keväällä 2006.
Suomessa rotua oni rekisteröity kaikkiaan vain 33 yksilöä ja vuoden 2009 aikana tehtiin yhdeksän uutta rekisteröintiä.

Alkuperä

Kroatianpaimenkoira on hyvin vanha rotu, mainittu kirjallisuudessa jo ainakin 1300-luvulla, ja samaa alkuperää mudin kanssa. Nykyisten Unkarin, Kroatian, Romanian ja Slovakian alueella on muodostunut hyvin yhtenäinen paimenkoiratyyppi, josta on erillisiksi roduiksi erotettu Unkarissa mudi ja Kroatiassa kroatianpaimenkoira. Kroatianpaimenkoira on kotimaansa ulkopuolella hyvin harvinainen.

Luonne

Kroatianpaimenkoira on pystykorvatyyppinen paimenkoira. Pää ja raajojen etuosa ovat lyhyen, suoran ja sileän karvan peittämät, ja muissa osissa runkoa karva on kauttaaltaan laineikasta tai kiharaa. Korvien takana ja raajojen takaosissa on pidemmän karvan muodostamat koristehapsut.

Kroatianpaimenkoiran rotumääritelmä sallii vain mustat kroatianpaimenkoirat, mutta myös valkoisia, vaaleankeltaisia sekä merkkivärisiä tiedetään syntyvän. Kroatianpaimenkoira on keskikokoinen, rotumääritelmän mukaan 40–50 cm korkea. Kroatianpaimenkoiran häntä kiertyy yleensä selän päälle, mutta rodussa esiintyy myös luonnostaan töpöhäntäisiä yksilöitä, joiden hännän pituus voi vaihdella.

Kroatianpaimenkoira on alkukantainen, sitkeä, vastustuskykyinen ja pitkäikäinen rotu (10-14 vuotta), jolla ei toistaiseksi ole havaittu juurikaan perinnöllisiä sairauksia. Kroatianpaimenkoiran läheisin sukulaisrotu lienee unkarilainen mudi, ja usein vaaditaankin todellinen asiantuntija erottamaan rodut toisistaan.

Käyttö

Alkuperältään rotu on lammas- ja karjakoira. Kroatianpaimenkoirat ovat viime vuosina tulleet tunnetuiksi mm. agilityssa, pelastuskoirina ja palveluskoirakokeissa. Kroatialainen kroatianpaimenkoira narttu Drava Certisa on edustanut Kroatian agility-maajoukkueessa kuutena vuonna ja tehnyt rotua tunnetuksi ulkomaillakin.

Minun kroatianpaimenkoirani

Minulla on 5-vuotias kroatianpaimenkoiranarttu. Rotumääritelmässä oli aika vähän rodun luonteesta, joten kerron jotain lisää omasta koirastani.

Se on pienikokoinen pystykorvatyyppinen koira, kuten rotumääritelmässä
sanotaan, painaa 14,5 kiloa. Mikään sylikoira se ei ole, se ei pidä ollenkaan siitä että joku yrittää ottaa sen syliin. Silitykset ja rapsutukset sen sijaan kelpaavat, se painautuu jalkoja vasten ja osaa kerjätä rapsutuksia heittäytymällä selälleen.

Virtaa rodussa riittää. Koiraa ei voi suositella, jos ei sillä ole mahdollisuus joka päivä juosta vapaana. Sen liikunnantarve ja into tuntuu olevan ehtymätön. Pystykorvien tapaan se myös kaivaa mielellään, koirallani onkin puutarhassa oma iso alue, jolla se saa kaivaa mielin määrin.

Kroatianpaimenkoirani on tyypillinen paimenkoira, joka pitää hyvin yhteyttä isäntään ja muihin mukana oleviin ihmisiin, se tekee vapaana ollessaankin jatkuvasti paluujuoksuja kuin ottaakseen vastaan uusia ohjeita. Paimennus ilmenee myös isojen lintujen ”karkottamisena karitsoiden kimpusta”, eli varikset ja lokit ajetaan lentoon, vaikka minulla ei ikävä kyllä ole sille karjaa paimennettavaksi – kissaa lukuun ottamatta. Kissan kanssa se tulee hyvin juttuun, mutta paimentaa välillä sitäkin kuonolla töykkimällä.

Juoksevat lapset ovat meille ongelma. Oma koirani ei ole kasvanut lapsiperheessä ja se ei oikein tajua, mitä ovat nämä pienet ja äänekkäät olennot. Eli se yrittää paimentaa lapsiakin – tapa joka ei ole kovin mukava, koska se menee esimerkiksi lapsen eteen haukkumaan ja estää tätä jatkamasta matkaansa – näin, vaikka koira olisi minulla pitkässä fleksissä. Kroaatinomistajan on tärkeää osata ennakoida tilanteet, sillä koira on nopea ja omatoiminen.

Riistaviettiä ei ole erityisemmin, onneksi, sillä muuten sitä ei voisi täällä pitää vapaana. Se ajaa jänistä takaa vain sen hetken, kun eläin on näkyvissä - mutta se on niin tottelevainen ja uskollinen isännälle, että keskeyttää jäniksenajon heti komennolla - joskin luoksetulokäsky sitä uskoakseni kovasti sillä hetkellä harmittaa. Mutta harmi unohtuu, kun luoksetulosta tulee hyvät kehut.

Kroaattini on rohkea, suorastaan rämäpäinen. Se on hurja menijä agilityradalla ja raunioharjoituksissa. Minkäänlaista alusta-arkuutta, korkeanpaikanpelkoa tai pelkoa ahtaita paikkoja kohtaan ei ole. Se seuraa minua uimaan omasta halustaan myös vaahtopäisiin laineisiin, jotka ovat sen pieneen kokoon verrattuna hurjia.

Sen ponnistusvoima on suuri, se hyppää vaivatta ilman vauhtia esimerkiksi pakastimen päälle (jossa on kissan ruokintapaikka). Kissanruoka on sen herkkua, joten kissannappulat ovat toimineet parhaiten koulutuksen namipalkintoina.

Eniten se pitää vetoleikeistä, eli narun kiskomisesta tai vastaavasta. Pallot eivät ole sen oma juttu kuin harvoin.

Vieraita koiria kohtaan se on varautunut eikä se ole niistä kiinnostunut, se ei myöskään itse mene heiluttamaan häntää vastaan tuleville ihmisille, vaan odottaa että pysähdyn juttelemaan ja tavallaan annan sille luvan tehdä tuttavuutta. Se on yhden isännän koira.

Tottelevaisuudessa ja koulutuksessa ei ole ollut mitään ongelmia. Koira on hyvin älykäs ja halukas yhteistoimintaan.

Se on vilkas, valpas, temperamentiltaan tulinen ja sähäkkä, joten mielestäni se ei sovi pelkäksi lemmikkikoiraksi, vaan sen kanssa täytyy harrastaa jotain ja sen on saatava juosta vapaana joka päivä. Jos toimintaa ei ole tarpeeksi, se keksii itse jotain tekemistä, kuten vaikka roskiksen tyhjentäminen ja sisällön silppuaminen ympäri huushollia.

Haukkuherkkyyden takia se ei ole ihanteellinen kerrostalokoira – itse kuljetan koiraa mukana lähes joka paikassa, koska se on hyvin mukautuvainen. Se haukkuu paitsi ilmoitusluontoisesti, myös innostuksesta – ja se on herkkä innostumaan. Tätä uloslähtöinnon haukkumista olen joutunut kouluttamaan pois, ettei oma kuulo mene.

Kroaatti on myös säänkestävä koira. Sille ei tule kuuma yhtä herkästi kuin joillekin toisille roduille, eikä sille näytä tulevan talvella kylmäkään – ainakaan, jos se saa liikkua.

Koirani on ollut täysin terve tähän asti, mutta sille on jo ilmaantunut muutama harmaa karva kuonoon.

Ihana koira se on. Minulla on ollut kolme muuta koiraa sitä ennen.

Kroaatti nukkuu minun sänkyni alla tosi ahtaassa tilassa, sänky on matala. Sille ei kelpaa mahdollisuus tulla jalkopäähän nukkumaan, ei edes pehmustettu patja lattialla, vaan se on jonkinlaisessa luolassa yöt omasta mielestään, kuin muistona niistä ajoista kun ihmiset vielä asuivat luolissa.

Rotuhan on hyvin vanha, alkukantainen, oikea peruskoira jossa on kaikki se koiran toimintakyky tallella, jonka takia koira ja ihminen historian  aamuhämärässä ryhtyivät yhteistyöhön.

Leila K.

Koosteen lähteinä on käytetty:
Suomalainen rotumääritelmä
Wikipedian julkaisemat tiedot rodusta
KoiraNet jalostustietokanta
Kansainväliset rotu- ja kasvattajasivustot


>> lue myös Rotuesittely - mudi

>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset

>> Laatutuotteita edullisesti hauva.comin verkkokaupasta