Koirien käytös laumoissa

Koirat ovat hyvin sosiaalisia, vaistovaraisia eläimiä ja niiden käytökseen vaikuttaa todella paljon se, että miten omistaja käyttäytyy erilaisissa tilanteissa.  Huomaa heti koirapuistoissakin sen, että jos omistaja pelkää isoja koiria ja hänellä itsellään on vaikka chihuahua niin pelko näkyy selvästi omistajassa suuremman koiran tullessa pientä koiraa lähelle kovassa vauhdissa. Koira tietysti vaistoaa omistajansa hädän ja ihmettelee mistä pelko johtuu ja voi itsekin ruveta uhittelemaan emäntänsä pelkäämälle koiralle.

Usein jos on kaksi samankokoista koiraa ja esim. dobermanneista on paljon ennakkoluuloja, niin toisen koiran omistaja pelkää dobermannin lähestyessä ja omistajan koira voi käydä lähestyvää dobermanniin kiinni ihan vain omistajan pelon takia.

Lisäksi pentuihin kaikki koirat eivät suhtaudu mitenkään kärsivällisesti. Tästä esimerkkinä se, että olin 5 kuukautta vanhan dalmatiankoira pentuni kanssa koirapuistossa, jossa oli nuori pari vuotias dobermanni narttu. Koirani ja dobermanni leikkivät nätisti keskenään noin 20 minuuttia kunnes aivan yllättäen dobermanni kävi koiraani kiinni. Se alkoi repimään sitä korvista ihan tosissaan ja koirani huusi selvästi säikähtäneenä ja se varmasti sitä myös sattui.

Säikähdin tosissani, koska tajusin, että nyt ei enää ollut leikin aika ja aloin huutamaan kenen koira oli kyseessä. Nuori mies tuli hakemaan koiransa pois selvästi pelästyneenä ja ihmeissään koiransa käytöksestä hokien ”ei se koskaan ole tällä tavalla käyttäytynyt” ja lähti koiransa kanssa pois, koska se ei lopettanut koirani korvien repimistä. Onneksi koiralleni ei jäänyt korviin pahoja jälkiä.

Koirien erilaisuus

Tällaiseen käytökseen voi tietysti vaikuttaa se, että dalmatiankoira on paljon erilaisempi kuin muut koirat pilkkujen ja luppakorvien takia. Usein monet koirat pelkäävät pilkullisia koiria niiden pelottavan erilaisuuden takia. Koirista ei välttämättä voi koskaan tietää mikä laukaisee niissä omituisen käytöksen. Usein koirat leikkivät nätisti keskenään, mutta joskus voi syntyä aivan yllättäen vakavamman puoleista nahistelua tai jopa tappeluja.

Olen kuullut myös, että dalmatiankoirat ovat käyneet ”pehmolelun” näköisiin koiriin kiinni ihan vain sen takia, koska ovat luulleet niitä pehmoleluiksi. Tästä syystä ei pidä koskaan antaa koiralle retuutettavaksi leluksi koiran näköistä lelua, koska koira voi yhdistää sen kadulla ihan vain vahingossa oikeaan koiraan.  

Usein kuitenkin tämänkin voi välttää sosiaalistamalla koiran jo pentuna kaikennäköisiin koiriin, jotta sillä ei synny niitä kohtaan epäluuloja aikuisena.  Usein koiran käytökseen voivat vaikuttaa huonot kokemukset pentuna, liian vähäinen sosiaalistaminen, liian kova ja jatkuva riehuttaminen pentuna voi laukaista aikuisena koiralle hermorakenteisiin jonkinlaisia virheitä ja koirista voi tulla ns. luonnevikaisia.

Alistamista ja yhteiseloa

Mielestäni kuitenkin luonnevikaiset koirat ovat ihmisen käden jälkeä. En usko siihen, että koira syntyy luonnevikaisena. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihminen on vaikuttanut tähän asiaan rankasti väärällä koulutustavalla, kovalla rankaisulla, vähällä sosiaalistamisella yms. Lisäksi kasvattaja kun päättää emon ja isän pentueelle niin väärän emon ja/tai isän valinta vaikuttaa pentuihin ja erityisesti emon käyttäytyminen pentukopassa pentujen nähden vaikuttaa pentujen tulevaan käyttäytymiseen. Ne ottavat yllättävän paljon mallia käytöksiin ja luonteenpiirteisiin emoltaan. Syitä voi olla vaikka satoja erilaisia ja välttämättä aina ei löydetä syytä koiran käyttäytymiseen. Loppujen lopuksi koiran käyttäytyminen on niin arvaamatonta, ettei sitä oikein voi ennakoida. Kuitenkin voi opetella lukemaan koiraa ja viestimään sille haluttuja asioita oikealla tavalla.

Usein koiralaumassa muut koirat kunnioittavat vanhinta yksilöä. Kuitenkin löytyy myös niitä, jotka haluavat kokeilla rajojaan ja jos vanhempi koira ei jaksa vastata haasteeseen niin haastetta yrittänyt koira usein saattaa yrittää haastaa muita koiria.  

Usein näkee erityisesti koirapuistoissa sen miten koirat alistavat jatkuvasti toisiaan. Niiden yhteiselo on alistamisyrityksiä, alistamista, perääntymistä, haastamista ja yhteiseloa. Näkee myös sen, että urokset pitävät nahistellessaan meteliä satuttamatta toisiaan juuri ollenkaan, kun taas nartut eivät metelöi niin kauheasti, mutta voivat satuttaa sitäkin enemmän.

Pentujen käytös

Pennut usein yrittävät saada vanhemman koiran huomion itseensä kiusaamalla sitä. Usein kiusaaminen tapahtuu hyppimällä vasten, laittamalla tassua niskan päälle leikkisästi jos ylettyy ja näykkimällä. Myös juoksentelu vanhemman koiran ympäri ja haukkuminen kuuluvat asiaan. Joskus kuitenkin kyseessä on vanhempi koira, joka ei pidä pennuista.  Pennut eivät kuitenkaan usein itse tajua vanhemman koiran inhoa ja ihmisen tulisi puuttua asiaan viimeistään silloin kun vanhempi koira hermostuu ja varoittaa pentua murahtaen kuuluvasti kasvot inhosta irvessä, näykkäisemällä ja murahtamalla samalla tai sitten vain tekemällä valehyökkäyksiä pentua kohti muristen kuuluvasti.

Pentujen tulisi antaa vanhemmille koirille tilaa, mutta sitä ne eivät aina tajua ajoissa. Pennut ovat aina innoissaan päästessään juoksemaan muiden koirien kanssa eivätkä usein tajua ärsyttävänsä väärää koiraa.

Pennuilla on paljon energiaa ja usein näkee, että ne käyttävät energiansa muiden koirien juoksuttamiseen ja kiusaamiseen tietysti leikkisällä tavalla. Kuitenkin pennut kun saavat selkäänsä vanhemmilta koirilta aloittavat sitten mielistelyn.  

Pennut alkavat liikehtimään vanhemman koiran naaman edessä nuollen sen suupieliä häntäänsä alhaalla heiluttaen.  Tämä usein näyttää suloiselta anteeksipyynnöltä.  Kuitenkin jos vanhempi koira ns. antaa anteeksi ja jatkaa leikkimistä pennun kanssa, ärsyttäminen pennun puolelta alkaa taas. Huomaa sen, että pentu tekee usein samoja asioita jopa kymmeniä kertoja ennen kuin uskoo mitä aikuinen koira sille viestittää.

Teksti: Jenni Siikanen, Koirakoulu Silkkitassu