Rotuesittely: Novascotiannoutaja

FCI-luokitus   ryhmä 8

Novascotiannoutaja on syntynyt Kanadassa Nova Scotian niemimaalla 1860- luvulla. Metsästäjät olivat tarkkailleet kettujen tapaa pyydystää lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle.

Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen, osaksi sen ulkonäköön, punaiseen väriin ja tuuheaan häntään.

Novascotiannoutajassa yhdistyvät kaikki tämä,  pieni koko, leikkisyys, vilkkaus ja älykkyys. Kanadassa ensimmäiset Novascotiannoutajat rekisteröitiin vuonna 1945. FCI:n hyväksynnän rotu saavutti vasta vuonna 1982, jolloin ensimmäiset tollerit saapuivat Tanskaan. Suomeen ensimmäinen Novascotiannoutaja saapui vuonna 1985.

Rotua on rekisteröity Suomessa 6049 kappaletta (6/2011) ja vuonna 2010 uusia rekisteröintejä tehtiin 381 kappaletta.

Ulkonäkö:

Novascotiannoutaja on noutajaroduista pienin. Se on vahvaluustoinen, tiivis ja lihaksikas koira. Turkki on kaksinkertainen ja vettä hylkivä. Karva on keskipitkää ja raajoista hapsuista. Häntä on runsashapsuinen ja näyttävä. Koiran valpastuessa kaartuu selän ylle. Turkki vaatii säännöllistä harjausta pysyäkseen selvänä ja siistinä. Väri on mitä tahansa punaisen tai oranssin sävyä. Tavallisesti turkissa on myös valkoista rinnassa, jaloissa, kuonossa, päässä ja hännän päässä. Korvat ovat kolmionmuotoiset, keskikokoiset, korkealle ja taakse kiinnittyneet sekä takaa runsas hapsuiset. Novascotiannoutaja on 43-53 cm korkea ja painaa 17-23 kiloa. Nartut ovat yleensä uroksia matalampia ja kevyempiä. Koira on hiukan korkeuttaan pidempi ja raajojen pituus on sama kuin rungon syvyys.

Luonne:

Novascotiannoutaja on luonteeltaan älykäs, helposti koulutettava ja kestävä. Se on synnynnäinen noutaja niin maalla kuin vedessäkin. Rotu sopii metsästyksen lisäksi moneen muuhunkin harrastukseen kuten tokoon, agilityyn tai vaikka vesipelastukseen. Novascotiannoutaja osaa olla myös itsepäinen ja tarvitsee sen vuoksi selkeät rajat sekä määrätietoisen koulutuksen.

Terveys:

Novascotiannoutajilla esiintyy lonkka- ja kyynärnivelten sairauksia esimerkiksi lonkkanivelen kasvuhäiriö ja kyynärnivelendysplasia. Esiintyviä silmäsairauksia on muun muassa  verkkokalvon etenevä surkastuma, joka on hyvin yleinen. Harmaakaihia ja verkkokalvon kehityshäiriöitä on myös tavattu, mutta näitä vähemmissä määrin.

Minun koirani (omistajan kommentti rodusta)

Tolleri ei välttämättä osoita kiintymystään kovin aktiivisesti. Jos siis haluat "sylikoiran", joka aktiivisesti hakee huomiotasi, älä ota Tolleria.
Meidän yksilömme nauttii kun "lauma" on kasassa ja tarkkailee mieluusti etäältä kotioloissa.

Hän puuhastelee kyllä kanssamme kaikenlaista ja osallistuu ihan kaikkeen, mutta ei juurikaan "alennu" halailtavaksi tai rapsuteltavaksi kuin muutamina, sille varaaminaan hetkinä - esim. sunnuntaiaamuisin.
Lasten kanssa tollerimme tulee toimeen loistavasti ja on hyvin kärsivällinen. Tämä on tietenkin yksilöllistä - kaikki Tollerit eivät pidä pienistä lapsista.

Tollerimme on myös erittäin herkkä ja loukkaantuu helposti jos se kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin. Silloin ei kelpaa edes palkkionamit. Parhaimmillaan meillä ollaan murjotettu kolme päivää..

Meidän tollerimme karva on silkinsileää, eikä takkuunnu koskaan. Harjaamme lähinnä karvanlähtöaikaan. Ei siis vaadi säännöllistä harjaamista.

Korvien taustojen trimmaus ja tassukarvojen leikkaaminen sitävastoin tulee tehdä säännöllisesti. Kuten myös tietenkin kynsien leikkaaminen.

Kuitenkin jos kohdalle on osunut pitkäturkkinen tolleri, harjaaminen kannattaa hoitaa siten, että sumutinpullolla sumuttaa hiukan vettä turkille harjaamisen yhteydessä, muuten tulee todella sähköinen otus. Karvan laatu on erittäin silkkistä ja sähköistyy helposti.

Kiiki

Koosteen lähteinä on käytetty:
Suomalainen rotumääritelmä
Rotujärjestön julkaisemat tiedot
Wikipedian julkaisemat tiedot rodusta
KoiraNet jalostustietokanta
Kansainväliset rotu- ja kasvattajasivustot


Osta rotua käsittelevä kirja