Rotuesittely: Bullterrieri

FCI-luokitus     ryhmä 3

Bullterrieri (engl. Bull terrier) on alun perin taistelukoiraksi jalostettu englantilainen koirarotu, voimakasrakenteinen terrieri. Rodun pienempi muunnos kääpiöbullterrieri on kokoaan lukuun ottamatta täysin bullterrierin kaltainen.
Suomessa rekisteröintejä on tehty kaikkiaan 1376 (1/2012). Vuoden 2011 aikan uusia rekisteröintejä tehtiin 106.  Rotu herättää huomiota erikoisella ulkonäöllään.

Ulkonäkö

Bullterrieri on vankkarakenteinen ja lihaksikas terrieri, jolla on lyhyt, tiheä turkki. Ruumiinrakenne on vankka ja pyöreä, hartiat ovat lihaksikkaat ja rintakehä leveä. Mitään korkeus- ja painorajoja rodulla ei ole, mutta keskimääräinen korkeus on 50–60 cm ja paino 20–40 kg. Kääpiöbullterrierin säkäkorkeus on alle 35,5 cm, mutta muutaman sentin ylitys ei haittaa suppean geenipohjan vuoksi.

Rodun tunnusomaisin piirre on sen pää, joka on edestä katsottuna munanmuotoinen. Sivulta katsottuna bullterrierin otsa kaartuu tasaisesti kuonoa kohti. Päälaki on miltei tasainen. Myös silmät ovat erikoiset: pienet, tummat ja kolmionmuotoiset. Lyhyttä ja tyvestä paksua häntää bullterrieri kantaa vaakasuorassa.

Bullterrierille hyväksytään varsin monenlaiset väriyhdistelmät. Täysin valkoinen on ehkäpä tunnetuin väri, mutta valkoisillakin koirilla saa olla päässä laikkuja. Kirjavilla koirilla valkoista pitäisi olla vähemmän kuin värillisiä alueita. Värejä ovat esimerkiksi juovikas (brindle), kolmivärinen (tricolor), punainen ja fawn eli kellertävän ruskea. Sinistä ja maksanväriä ei hyväksytä. Yhdysvaltalainen American Kennel Club asettaa kahdesta muuten samanveroisesta yksilöstä etusijalle brindlen koiran, samoin FCI:n ja siten myös Suomen Kennelliiton rotumääritelmä. Yhdistyneessä Kuningaskunnassa sen sijaan suositaan valkoista vastaavassa tilanteessa.

Luonne ja käyttäytyminen

Bullterrierit ovat ystävällisiä ja iloisia mutta usein itsepäisiä koiria. Ne ovat fyysisesti vahvoja mutta myös älykkäitä, joten ne tarvitsevat monipuolisesti virikkeitä. Taistelukoirataustansa vuoksi bullterrieri on kehitetty todella rohkeaksi ja päättäväiseksi roduksi. Samasta syystä se saattaa vastata sille esitettyyn haasteeseen, vaikka on yleensä rauhallinen eikä itse koskaan käyttäydy hyökkäävästi. Bullterrierit rakastavat ihmisten seuraa, eikä niitä pitäisi jättää pitkiksi ajoiksi yksin.

Bullterrieri ei ole erityisen miellyttämishaluinen rotu, joten sen kouluttaminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Omistajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä: kouluttaminen onnistuu vahvistamalla toivottua käyttäytymistä palkitsemisen avulla. Siksi rotua ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Bullterrieri sietää kipua hyvin.

Alkuperä

Rotu kehittyi Englannissa alun perin taistelukoiriksi jalostetuista roduista. Bullterrierin kantarotu on sukupuuttoon kuollut mutta sittemmin uudelleen luotu, jota risteytettiin eri terrierirotuihin. Näin luotiin uusi rotu, jota kutsuttiin nimellä Bull and Terrier. Valkoisen bullterrierin luoja oli irlantilaissyntyinen James Hinks, joka alkoi määrätietoisesti jalostaa Bull and Terrier -tyyppisistä koirista valkoista, ruumiinrakenteeltaan symmetrisempää rotua. Hän kutsui valkoisia koiriaan bullterriereiksi erotukseksi Bull and Terrier -rodusta.

Bullterrierin jalostuksessa käytettiin todennäköisesti useita koirarotuja, muun muassa dalmatiankoiraa. Vuoden 1860 tienoilla rotu oli hajonnut kahteen haaraan: puhtaanvalkoiseksi bullterrieriksi ja värillisiksi muodoiksi, joista myöhemmin kehittyi staffordshirenbullterrieri. Bullterrierille ominainen pään muoto kehittyi vasta 1900-luvulla, eikä tiedetä, mitä rotuja jalostuksessa käytettiin sen aikaansaamiseksi.

Nykyinen käyttötarkoitus

Bullterrierit suorittavat Suomessa nykyisin lähinnä seurakoiran virkaa, ja jonkin verran rodun harrastajat osallistuvat bulleillaan myös koiranäyttelyihin. Koirataistelut ovat nykyisin useimmissa maissa laittomia ja yleisesti epäeettisinä pidettyjä, joten alkuperäistä tarkoitustaan bullterrierin ei enää tarvitse täyttää.

Jonkin verran bullterriereitä näkyy myös agility- ja tokokentillä, mutta ominaisuuksiltaan bullterrieri ei ehkä ole paras mahdollinen harrastuskoira vaativalle harrastajalle.

Terveystilanne

Bullterrierin rotutyypillisiä sairauksia ovat munuaissairauset, sydänviat ja polvien luksaatiot. Bullterrierin pennut pitäisi tarkistaa myös kuurouden varalta. Kuuroutta esiintyy etenkin täysin valkoisilla koirilla. Ihoallergiat ovat melko yleinen ongelma: allergisen reaktion voi laukaista esimerkiksi hyönteisen purema. Bullterrieri vaatii liikuntaa ja tekemistä, mutta kasvuvaiheessa sitä ei saisi rasittaa liiaksi. Rotu on myös ahne ruualle, joten ylipainoa voi kertyä ellei koiran syömistä tarkkailla.

Koosteen lähteinä on käytetty:
Suomalainen rotumääritelmä
Rotujärjestön julkaisemat tiedot
Wikipedian julkaisemat tiedot rodusta
KoiraNet jalostustietokanta
Kansainväliset rotu- ja kasvattajasivustot


>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset

>> Laatutuotteita edullisesti hauva.comin verkkokaupasta