Tästä kuvasta tuleekin mieleen talvinen reissumme! Laskettiin mäkeä pulkalla lumisilla rinteillä, ja oltiin sitten fleksillä liikenteessä. Istuin pulkassa ja laskin mäkeä, kun Sulo juoksi rinnallani. Sulo oli siis vapaana koko ajan. Fleksi liukui pulkan kyydistä maahan pulkan ollessa liikkeellä, ja laskin fleksin päältä. Niin se hautautui lumeen. Sulo alkoi leikkiä ja härnätä, enkä saanut sitä kiinni, ja sitten tajusin, että fleksi oli kadonnut. Etsin fleksiä, ja Sulo alkoi kyllästyä toimettomuuteen, joten se kulutti aikansa härnäämällä minua ja puremalla jalkojani ja juoksemalla karkuun. Se oli toooosi pentu vielä silloin. Raivostuin siihen, joten nappasin sen karvoista kiinni ja sidoin pulkan siihen visusti kiinni ja aloin etsiä fleksiä. Noh, silkkaa ajattelemattomuuttani sen tein, sen tajusin vasta, kun huomasin että pikku Suloveijari oli häipynyt pulkka perässään. Se oli säikähtänyt pulkan kolinaa ja lähtenyt karkuun sitä, mutta eihän se mitään auta jos pulkka on siinä kiinni. Löysin pulkan jäljet, jonka sisässä oli koiran tassun jäljet, josta arvasin, mihin päin se oli marssinut. Olin aika pulassa, sillä jäljet sotkeentuivat paikkaan, jossa oli paljon koirien tassunjälkiä ja lasten pulkan jälkiä ja ihmisten kengänjälkiä. Onneksi tuttumme pelasti sen, kun se oli menossa tien yli pulkka perässään ja auto melkein ajoi sen päältä. Pulkkaan oli helppo tarttua ja pysäyttää koira. Fleksikin löytyi sitten myöhemmin lumen alta. Sulo oppi, että kovasta räminästä kävi tosi kurjasti, (josta oli myöhemmin apua sen kouluttamisessa, se kun oli hyyyvin itsepäinen pentu) ja ettei karkaaminen kannata, ja minä opin, ettei ikinä kannata sitoa pulkkaa kiinni koiran kaulaan!